• Mika Kulju

Elämää suuremman seikkailijan jäljillä


Säpsähdin, kun luolamaisen käytävän kulman takaa paljastui työhuone, jonka pöydän takana istui tutun näköinen mies. Hetken aikaa luulin, että Thor Heyerdahlia (1914–2002) esittävä näyttelijä tarkkaili ohikulkijoita löytöretkeilijän määrätietoisin ja uteliain silmin. Hämmästyksestä toivottuani totesin legendaarisen hahmon olevan harvinaisen onnistunut vahanukke, joka todellakin elävästi muistutti esikuvaansa. Tuo legendan kohtaaminen jäi vahvasti mieleeni Oslossa Kon-Tiki-museossa, jossa vierailimme maaliskuun lopulla viimeisimmän maratonseikkailun yhteydessä. Museon varsinaisia vetonauloja ovat kuitenkin legendaariset alukset Kon-Tiki ja Ra II.


Vierailu Heyerdahlin elämäntyölle omistetussa museossa oli yksi reissun odotetuista kohokohdista, sillä olen aina pitänyt häntä lähes myyttisenä seikkailijahahmona. Heyerdahl oli norjalainen etnografi, josta tuli maailmankuulu vuonna 1947 Kon-Tiki-retkikunnan johtajana. Heyerdahlin lisäksi Kon-Tikin miehistöön kuului Bengt Danielsson, Knut Haugland, Erik Hesselberg, Torstein Raaby ja Herman Watzinger. Heyerdahlin ohella myös Haugland ja Raaby olivat kuuluneet Norjan vastarintaliikkeeseen, joka taisteli toisessa maailmansodassa natsi-Saksaa vastaan.

Kon-Tiki-retkikunnan tieteellisenä tavoitteena oli osoittaa, että muinaiset kansat tekivät äärettömän pitkiä ja haastavia merimatkoja. Heyerdahlin mukaan Polynesia olisi asutettu Etelä-Amerikasta käsin, joten hän matkasi retkikuntineen Kon-Tiki-balsalautalla Perun Callaosta 101 päivän merimatkan noin 8 000 kilometrin päähän Raroian atollille. Näin Heyerdahl näytti teoriansa toteen, vaikka arkeologit ja antropologit näkevät kuitenkin edelleen, että Polynesia asutettiin Aasian suunnasta. Reilut parikymmentä vuotta myöhemmin hän matkasi Ra II-kaislaveneellä yli Atlantin, mikä oli toiseksi kuuluisin Heyerdahlin meriseikkailuista. Tällä kertaa hän halusi todistaa, että muinaiset egyptiläiset ovat voineet purjehtia Amerikkaan saakka. Merimatkojensa ohella Heyerdahl tutki muun muassa Galápagossaaria, Pääsiäissaarta ja Malediiveja.

Heyerdahlin ansioista tiedemiehenä käytiin kiistelyä jo hänen elinaikanaan, enkä ole historioitsijana kaikista hänen teorioistaan kovin vakuuttunut. Itse olen nähnyt hänen uhkarohkeat tutkimusretkensä ennen kaikkea suurina seikkailuina, joilla on niiden luonteen vuoksi arvo sinänsä. Yksi Heyerdahlin kuuluisimmista aforismeista on tunnettu englanninkielisessä muodossaan: “Borders? I have never seen one. But I have heard they exist in the minds of some people.” Mielestäni se on erittäin hyvä kannustin elämään.



Kon-Tiki-museon ja viereisen Norjan merimuseon vierailujen jälkeen kohteenamme oli Holmenkollen, jossa kiipesin lihasvoimalla ja hissillä suurenmäen torniin. Vierailin samalla hiihtomuseossa, jonka ulkopuolella kunniataulu kertoi Topi Mattilan hypänneen mäkiennätyksen vuonna 1969. Se oli minulle uusi tieto. Kuninkaallisen hiihtäjäpatsaan tarkastamisen jälkeen suuntana oli pohjoinen. Nautimme pizzat Hamarissa, jossa kävimme bongaamassa pikaluisteluhallin kuuluisan viikinkivenemäisen ulkokuoren. Seuraavaksi kohteena oli Lillehammer, jonka läpi ajoimme olympiapuiston kautta. Matkallamme kisapaikalle – Frozen Lake Marathon – teimme siinä mielessä maratonseikkailujen historiaa, että vierailimme reilun vuorokauden sisällä kolmessa olympiakaupungissa: Helsinki, Oslo ja Lillehammer.


26 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki