top of page
  • Mika Kulju

Ei mennyt niin kuin Strömsössä




Maaliskuun puolivälin lauantaiaamu oli kaunis ja siinä oli vahva tunne lähestyvästä keväästä. Aurinko paistoi pilvipoutaiselta taivaalta ja pakkasta oli muutaman asteen verran. Sää oli ihanteellinen Meri-Lapin laturetkelle.


Yhdeksän maissa lähdin Laakson Jarin kanssa hiihtelemään Karungista kohti Kallinkangasta, mikä merkitsi 55 kilometrin seikkailua leppoisan helpossa maastossa. Ensimmäinen osuuskokonaisuus oli reilun 20 kilometrin matka Kantojärvelle. Osuuden mielenkiintoisin maamerkki on Koninkaulan näköalatorni, johon tosin jätin tällä kertaa kiikkumatta. Paakkolantien ylityksen jälkeen seuraava kokonaisuus oli reitti Kantojärveltä Lautamaahan. Reilun kymmenen kilometrin osuudella ovat mm. laturetken korkein kohta Nosanmäki ja paikallisen hiihtolegendan — Matti Kähkösen — harjoittelualue Vakulin jänkkä. Lautamaassa on kyläyhdistyksen ravintolakota, jossa oli tarjolla erinomaista hernekeittoa. Lounaan jälkeen olikin edessä viimeinen reilun 20 kilometrin osuus kohti Meri-Lapin kuuluisinta hiihtokeskusta Kallinkangasta, jossa on järjestetty useamman kerran SM-tason hiihtoja.


Seikkailukaverilleni Jarille Meri-Lapin laturetki oli ensimmäinen. Itse olen osallistunut tapahtumaan useamman kerran ja vuonna 2018 olin jopa juhlavasti tapahtuman suojelijana. Muutenkin olen viihtynyt reitillä, jolla olen joinain vuosina hiihdellyt pätkiä niinkin myöhään kuin Vapun jälkeen. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hiihdin koko reitin yhtä mittaa Karungista Kallinkankaalle. Sää oli laturetken historian parhaita, joten Meri-Lapin pisin yhtämittainen latureitti tarjosi jälleen hienon elämyksen erittäin hyvin hoidettuine huoltopisteineen. Käsikirjoitukseltaan viikonloppu ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä, sillä alun perin tarkoituksemme oli hiihtää lauantaina aivan muissa maisemissa.



Vuoden seikkailuohjelmassamme oli norjalaisen maastohiihdon klassikkokisa Birkebeinerrennet, jonka 54 kilometrin reitti kulkee Renasta Lillehammeriin. Torstaina kaksi päivää ennen starttia tuli kuitenkin järjestäjien tyrmäävä tiedote, jonka mukaan tapahtuma siirrettiin päivällä eteenpäin sunnuntaille sääennusten myrskyvaroituksen vuoksi. Järjestäjien mukaan lumimyrskyinen tunturi ei ollut turvallinen hiihtäjille tai järjestäjille. Kisan siirto merkitsi osaltamme matkustusaikataulujen muutosta paluun osalta sellaisiksi, että jouduimme perumaan koko Norjan retken torstaina iltapäivän päätteeksi. Näin päädyimme paikkaamaan klassikon menetyksen Meri-Lapin aurinkoisille reiteille.


Oma Birkebeinerrennet-historiani on hyvin erikoinen. Olen nimittäin ilmoittautunut kisaan peräti kolmesti ilman, että olisin ollut kertaakaan lähtöviivalla. Vuonna 2013 sairastelin alkuvuodesta ja helmikuisen Engadin Skimarathonin hiihtämisen jälkeen päätin keskenkuntoisena jättää Norjan reissun väliin. Vuonna 2015 puolestaan kärsin pahoista selkävaivoista ja viikko ennen starttia päätin jäädä pois.


Jonkinlainen kirous tuntuu leijuvan minun ja Birkebeinerrennetin yllä. Periksi ei pidä kuitenkaan antaa. Jonakin päivänä maaliviivan ylittäminen Lillehammerissa tulee olemaan harvinaisen palkitsevaa…


Videon kuvasi Markku Kasala Lautamaan pelloilla.



221 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Yorumlar


bottom of page