”Hän oli tavannut yökerhossa paikallisen naisen, joka vaikutti kiinnostavalta. Nainen ei suostunut Laineen kanssa treffeille, mutta haastoi miehen juoksemaan puolimaratonin kanssaan. Laine päätti ottaa haasteen vastaan, sillä mitäpä hän ei olisi tehnyt naisen suosioon päästäkseen. Niinpä Laine löysi itsensä puolimaratonin lähtöviivalta kauniin espanjattaren kanssa. Nainen meni heti alkumatkasta menojaan, mutta siitä huolimatta juoksu oli miehelle nautinnollista. Ennen kaikkea Laine nautti tapahtuman tunnelmasta, ja maalissa hän tunsi itsensä edelleen hyvävoimaiseksi. Aikaa 21,1 kilometrin matkalla kului puolitoista tuntia, minkä ansiosta tulosluettelossa oli reilusti enemmän nimiä takana kuin edessä. Hänet kisaan houkutellutta naista ei näkynyt enää missään, mutta Laine jäi tunnelmoimaan kisapaikalle pitkäksi aikaa. Hän poistui maalialueelta vasta viimeisten joukossa yhdessä järjestäjien kanssa. Laine tunsi kokeneensa tapahtuman aikana jotain erittäin inspiroivaa.”
Edellä olevat rivit ovat tuoreesta kirjastani Tsunami (Readme.fi 2023), joka on ensimmäinen kaunokirjallinen teokseni. Sanomattakin on selvää, että maratonseikkailuilla ja ennen kaikkea niiden parissa tapaamillani persoonilla on ollut osan kirjan roolihahmojen syntyyn. Juoksu ei ole kirjassa pääosassa, mutta matkoilla on tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista, mitä olen hyödyntänyt trillerisarjan avauksessa.
Kirjan avaa timanttiryöstö, jonka esikuva löytyy aikakirjoista 28. heinäkuuta 2013. Tuolloin Cannesissa Carlton-hotellissa tehtiin jättimäinen ryöstö, minkä arvo laskettiin kymmenissä miljoonissa euroissa. Vierailimme kaupungissa maratonin parissa saman vuoden marraskuussa, jolloin kävimme myös ryöstön tapahtumapaikalla. Kirjan idea oli jo tuolloin hahmottunut niin pitkälle, että taltioin tapahtumapaikan valokuviin mahdollisimman tarkasti. Noita kokemuksia hyödynsin vuosina 2022–2023 kirjoitustyössä.
Fiktio ei tietenkään seuraa todellisuutta liian tarkasti, mutta Cannesin tapauksen lisäksi kirjan tarinoista löytyy muitakin yhtymäkohtia urheiluaikoihini, kuntoiluinnostukseeni ja tietenkin myös menneeseen uraani alan journalistina. Kieltämättä on huomattavasti helpompaa kirjoittaa toiminnallisesta juoksemisesta, hiihtämisestä tai uinnista, jos on joskus kilpaillut näiden kestävyyslajien parissa. Linkki omaan henkilökohtaiseen todellisuuteen on myös yhden päähenkilön kirjoittama lista asioista, jotka hän haluaa tehdä ennen kuolemaansa:
”Jokainen tietää, mitä ’the bucket list’ tarkoittaa, mutta harvempi tietää, mistä sen nimi tulee. Nimitys juontaa juurensa englanninkielisestä sanonnasta ’to kick the bucket’ eli suomennettuna potkaista tyhjää. Minä kirjasin jo ennen rikastumistani ne asiat, jotka haluan tehdä ja nähdä ennen kuolemaani. Se lista on muuten pitkä!” Maratonseikkailut maailmalla ovat olleet pitkälti tällaisten unelmien toteuttamista. Noihin pitkäaikaisiin suunnitelmiin on minulla kuulunut myös trillerin kirjoittaminen. Moni tavoite on jo toteutunut, mutta tällaisessa listassa on kuitenkin yksi erinomaisen hyvä puoli. Listaa voi nimittäin jatkaa aina sen jälkeen, kun edellinen unelma on täyttynyt. Näinä työurien pitkittymisen aikoina ei voi kuin taivastella, mitä tässä vielä ehtiikään puuhastella ennen kuin on aika ”to kick the bucket”. Kilimanjaro, Grönlanti, Pääsiäissaari, New York ja Australia ovat ainakin paikkoja, joissa haluan vierailla maratonin parissa. Kenties jonain päivän Maratonseikkailut ansaitsee myös oman kirjansa.
