Kirjoitin viikko sitten blogissani reilun vuoden vaiherikkaasta jaksosta. Lisäksi Mika kirjoitti meidän Huippuvuorten maratonseikkailusta 4. kesäkuuta blogissaan. Nämä blogit linkittyvät olennaisesti tähän tekstiin. Nimittäin minun ei olisi pitänyt olla Kainuu Traililla nyt, vaan vuosi sitten yhdessä Mikan kanssa. Hän kirjoitti seikkailusta ja reitistä viime kesänä blogin. Lähdin kuitenkin nyt, kun järjestäjät joustavasti kutsuivat samalla ilmoittautumisella tulemaan ensi vuonna uudelleen ja terveenä.
Kun edellisestä täydestä maratonista oli Kainuu Trailin puolikkaan starttihetkellä vain 27 päivää, tiesin, että tämä on melkoinen testi siitä, miten sujuu näin lyhyellä välillä uusi vaativa polkujuoksu puolimaraton. Varsinkin kun miettii reittiä, niin yleensäkään polkujuoksun puolikasta ja maantiepuolikasta ei voi verrata ollenkaan keskenään - sen verran vaativampaa polkujuoksu yleensä on. Toki se on myös antoisampaa varsinkin Hossan kaltaisessa ainutlaatuisen upeassa ympäristössä, jollaista vastaavaa ei varmasti ole missään. Erityisesti pidin siitä, että kivirakassa ei juostu missään vaiheessa, toisin kuin vaikkapa Pyhän tai Ylläksen polkujuoksuissa.
Kyllähän tästä henkien taistelu tulikin. Huomasin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että kroppani ei ollut palautunut täyden maratonin rasituksista vielä ja kun välissä oli sekä autolla että moottoripyörällä ajoja reilut 5000 kilometriä, niin ei se ainakaan edistänyt palautumist. Kun tähän vielä lisää sen, että treeniä pitkän koronan jälkeen on takana vain puolisen vuotta, niin selitykset on paketissa.
Omaa mieltä täytyi koko ajan tsempata enemmän kuin normaalisti ja tavoitella ainoastaan maaliin pääsyä. Varsinkin reitin 13 kilometrin kohdalla ollut nousu oli sellainen käännepiste, että kun sen pääsi ylös ja näki että nyt ”lasketellaan” hetki helpompaa polkua, niin fiilis oli jo puoliksi maalitunnelmissa - vaikka useampi kunnon nousu reitillä tulikin vielä eteen. Onnistumisen ilo olikin suuri, kun pääsin viimein maaliin kaikkeni antaneena. Kainuu Trail näytti parhaat puolensa ja sää myös suosi juoksemisen kannalta, kun lämpötila liikkui 15 asteen hujakoilla ja taivas oli pilvinen.
Tapahtumaan osallistui tänä vuonna ennätykselliset 400 juoksijaa, joista peräti puolet juoksi 21 km matkan. Tästä johtuen varsinkin alku oli todella ruuhkainen ja hidasvauhtinen kapeilla polkuosuuksilla, joten 200 osallistujaa on varmasti maksimi nykyreitille.
Järjestäjille kiitos hyvin järjestetystä tapahtumasta!
Kehitysehdotuksena seuraavaan tapahtumaan liittyen nostaisin viestinnän. Kun on kyse polkujuoksutapahtumasta, niin myös vaatimukset ovat erilaiset kuin maantiejuoksutapahtumassa. Sen vuoksi vaikkapa viikko ennen tapahtumaa olisi hyvä tulla jo ennakkona kilpailuohjeet ja valmistautumiseen liittyvä muistutuskirje, koska nyt ainakin minä sain ne vasta paikan päällä, kun kävin noutamassa kilpailunumeron.
