Vierailukohteeseen tutustuu parhaiten lenkkeilemällä. Tämä viisaus pätee varsinkin urheiluopistoihin, jotka yleensä tarjoavat harvinaisen mielenkiintoisia treenimaastoja. Tässä suhteessa Eerikkilän Urheiluopisto Tammelassa ei ole poikkeus. Ruostejärven ja Leppilammen maisemat ovat sen verran inspiroivia, että historianihmisenä kiinnostuin myös Eerikkilän legendaarisen perustajan Erik von Frenckellin (1887-1977) tarinasta.
Erik von Frenckell oli aatelinen, joka ehti 90 vuoden pituisen elämänsä aikana nousta Suomen vaikutusvaltaisimmaksi urheilujohtajaksi. Hän oli muun muassa Kansainvälisen Olympiakomitean pitkäaikainen jäsen ja toimi kahteen otteeseen Kansainvälisen Jalkapalloliiton (FIFA) hallituksessa. Pitkälti hänen ansiotaan oli, että Suomi sai järjestettäväkseen kesäolympialaiset sekä 1940 että 1952. Ensimmäisellä kerralla toinen maailmansota pilasi suunnitelmat, mutta toisella kertaa von Frenckellin elämäntyöhön kiinteästi liittyvä Olympiastadion oli maailman huippu-urheilijoiden areenana.
”Joka paikan Erkki” oli kaiken kaikkiaan monipuolinen urheilumies. von Frenckell kiinnostui jo opiskeluaikoinaan Saksassa jalkapallosta ja maahockeysta, joista ensin mainitusta tuli hänen varsinainen lempilapsensa. Suomen Palloliiton puheenjohtaja hän oli peräti 34 vuotta. Toisen maailmansodan päättyessä hän lahjoitti Suomen Palloliitolle 15 hehtaarin alueen Tammelassa sijainneesta Saarin tilastaan. Tuolle alueelle rakennettiin erityisesti jalkapallopyhättönä tunnettu Eerikkilän Urheiluopisto, joka on toiminut vuodesta 1949.
Erik von Frenckell ei kuitenkaan ollut pelkästään urheiluvaikuttaja. Hän oli muun muassa menestyvä liikemies, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen kansanedustaja. Erikillä oli joskus turhankin kova vauhti päällä, joten hänestä tuli vielä vanhoilla päivillään kansakunnan kohujulkkis. Vähemmän toivotun julkisuuden takasi Suomen ensimmäinen salarakas Tabe Slioor, joka kehui Jallu-lehdessä tarjoilleensa aatelismiehelle ”sisäfilettä”. Slioorin ja von Frenckellin kuhertelu oli aikansa kuuluisimpia skandaaleita.
Tutustuin Erik von Frenckellin värikkääseen elämäntarinaan ennen ja jälkeen lenkkini. Talvea edeltävän auringon paistaessa metsäpolkuja oli mukava juosta muutaman asteen pakkasessa. Lenkin aikana minulle tuli mieleen, että Erik von Frenckellin tapainen ihminen ehtii saamaan elämässään paljon aikaiseksi. Yhdestä ainoasta lenkistäkin voi saada paljon irti – ainakin blogin verran – jos vaivautuu ottamaan selvää kohteen kulttuuriympäristöstä.
