Tämä on tarina vaiherikkaasta reilun vuoden jaksosta, jonka vuoksi Huippuvuorten Spitsbergen Maratonin maaliviivan ylitys tuntui erityisen makoisalta!
Juoksin 26.3.2022 Frozen Lake Marathonilla Norjassa puolikkaan, minkä jälkeen pääsiäisenä iski korona ja siitä toipuminen kesti muutaman viikon. Toukokuulla koetin lenkkeillä, mutta se oli poikkeuksellisen työlästä. Korona jylläsi edelleen kehossa. Lauantaina 18. kesäkuuta vointini heikkeni yhtäkkiä ja seuraavana maanantaina todettiin korona toista kertaa parin kuukauden sisällä! Siitä alkoi vaihe, joka viimeistään vei kuntopohjaa pois. Lääkäri kielsi kaiken sykettä nostavan liikunnan ja totesi, että Kainuu Trailin ja Paavo Nurmi Maratonin puolikkaat saat unohtaa.
Elokuulla koetin lähteä pikkuhiljaa varovasti lenkkeilemään, mutta vain 400 metrin kävelyn jälkeen syke huiteli 140 tasolla. Kävin sitkeästi kuitenkin kuuden kilometrin kierroksen läpi ja seurasin samalla tarkkaan sykemittaria. Syke ei laskenut missään vaiheessa alle 130:n ja oli korkeimmillaan 156. Soitin lääkärille ja sain saman tien lähetteen tutkimuksiin, joissa todettiin, että sykkeeni on koko ajan noin 25 prosenttia yli normaalitason – myös lepotilassa.
Minulle määrättiin seuranta ja sain vakavan suosituksen ottaa kaikki mahdollisimman rauhallisesti, koska vain aika auttoi toipumisessa, muuta hoitoa ei ollut. Väsymys oli jatkuva olotila ja päiväunet monena päivänä lähes pakolliset, jotta pääsin päivän läpi.
Syyskuun seurantajaksolla otettiin kaikki mahdolliset testit ja todettiin edelleen sydämen syketason korkeus. Samalla huomattiin, että koronaan kuuluvana elementtinä tauti oli syönyt myös testosteronitasoja poikkeuksellisen alas, mikä vaikuttaa keskeisesti miehillä jaksamiseen ja vireyteen. Jälleen jouduin uuteen seurantaan, ja sain ohjauksen sydämen ultratutkimukseen. Kuukauden päästä lokakuussa vuorossa oli uusi koe, jolloin todettiin lukujen edelleen heikentyneen. Seurauksena oli uusi hoitoonohjaus ja sen myötä puolen vuoden testosteroni-hoito-ohjelma käynnistyi. Samalla rinnalle määrättiin marraskuulle EKG, jossa kokeiltiin kuinka äijä kestää rasitusta. Se meni onneksi hyvin, joten palautuminen oli alkanut ja kardiologi antoi luvan marraskuun loppupuolella alkaa hyvin varovasti kuntoilemaan.
Tässä vaiheessa oli helppo huomata, että 220 päivää kestänyt koronajakso oli todellakin syönyt lähes koko kuntopohjan ja kaiken sai aloittaa alusta. Joulukuu meni vielä aika kevyellä kuormalla, ja tammikuusta eteenpäin aloin sitä pikkuhiljaa nostamaan. Helmikuussa aloitimme yhteislenkit, jotka muuttuivat maaliskuussa viikoittaisiksi. Kokonaisuudessaan ennen maratonstarttia (3.6.2023) oli kuitenkin aivan liian vähän pohjaa takana.
Näistä seikoista johtuen Huippuvuorten maratonin starttiviivalla jännitys oli varsin korkealla. Mentaalisesti valmistautuminen kesti tavallista pidempään, kun mielentilaa läpijuoksuun täytyi rakentaa erityisellä huolellisuudella. Myös tankkaukseen kiinnitin tavallista enemmän huomiota, jotta läpimeno ei jäisi ainakaan siitä kiinni. Kuten aiemmassa blogissa jo kerroimme, oli reitti oletettua paljon rankempi ja siksipä matkalla joutui monta kertaa tsemppaamaan itseään kaikin keinoin – eikä vähiten siksi, että tällä kuntopohjalla ei pitäisi olla asiaa maratonin maaliviivalle. Seikkailut vievät kuitenkin mennessään, ja numerolappu rinnassa lisää kummasti adrenaliinia.
Huomasin muuten tätä kirjoittaessani, että Spitsbergen marathonin jälkeen on jo kaksikymmentä seikkailumatkaa ehtinyt piirtyä muistoihin.
Niin se vaan on, että itsensä voittaminen on se tärkein voitto!
20 maratonseikkailustarttia:
06/2023 SPITSBERGEN (Huippuvuoret) 03/2022 FROZEN LAKE (Norja) 12/2019 HONOLULU (Hawaii) 07/2019 HETTA-YLLÄS (80 km Nuts trail) 05/2019 LONDON 01/2019 MADEIRA 11/2018 NIZZA-CANNES 06/2018 RIO DE JANEIRO 01/2018 LAS PALMAS 11/2017 LAGO MAGGIORE (Italia) 08/2017 RAATE 05/2017 THE GREAT WALL (Peking) 01/2017 DUBAI 12/2016 LANZAROTE 08/2016 PYHÄTUNTURI 06/2016 THE BIG FIVE (Etelä-Afrikka) 11/2015 FIRENZE 11/2013 NIZZA-CANNES 10/2010 DUBLIN 09/2009 BERLIN
Ja päälle vielä Vasaloppet 90 km hiihto 03/2010!