Rakastan lenkkeilyä talvella. Ulkoilmaihmisenä sää ei ole minulle koskaan este lähteä juoksulenkille. Mikään ei voita virkistävää lenkkiä raikkaassa talvipakkasessa! Lisäksi luonto on niin kaunis talvella.
Talven juoksuharjoittelu ulkona vaatii hyvät varusteet ja juoksuvauhtien sekä -matkojen räätälöinnin kelin mukaan. Liukkaalla kelillä ei kannata juosta intervalleja eikä yli 20 asteen pakkasessa pitkiä lenkkejä. Muuten tyyli, treeni ja harjoitus on vapaa. Itse ajattelen, että paras kuntoilu talvella on se, joka toteutuu: pienikin pyrähdys pakkassäässä antaa kylmäkäsittelyn, joka piristää ja saa punan poskille. Kun taas kevään tullen tiet sulavat ja aurinko lämmittää, maistuu pitkiksetkin sitten erityisen hyvältä.
Talvi on erinomaista aikaa harjoitella peruskestävyyttä.
Talvijuoksussa tärkein varuste on oikeat juoksukengät. Talvella kengiltä vaaditaan hyvää pitoa, koska on vaikea keskittyä juoksemiseen, jos pelko kaatumisesta on jatkuvasti mielessä. Tällöin on nautinto kaukana.
Minä käytän talvella Asicsen nastalenkkareita. Niiden droppi on vain 4 mm, eli kantapään ja varpaiden välinen korkeusero on pienempi kuin normilenkkareilla. Tämä tekee sen, että juoksen niissä enemmän päkiöillä, mikä onkin polville ystävällisempää, sekä turvallisempaa, kun koko jalkaterä astuu maahan lähes yhtä aikaa ja kaikki nastat pureutuvat jäähän. Uusia nastoja olen tilannut kenkiini Aliexpressistä.
Vaatetuksen osalta kerrospukeutuminen on se juttu. Pukeutuminen riippuu mm. kylmyydestä, tuulesta, omasta tottumuksesta ja suunnitellun lenkin pituudesta sekä intensiteetistä. Itse näen, että minun yli 50-vuotiaan on erityisen tärkeää suojata hyvin kaula, nivuset sekä akillesjänteet.
Pimeällä juostessa mukana täytyy olla aina heijastimia, mieluiten heijastinliivi. Vaikka juoksisi valaistuilla kevyen liikenteen väylillä, on hyvä liikkua jonkinlaisen huomiovalon kanssa, että muut kulkijat huomaavat minut.
Niin kuin kaikessa liikkumisessa, helpottaa sohvalta nousemisessa aina joku motivaattori eli tavoite, haaste tai vaikkapa toive terveenä pysymisessä. Ilmoittautuminen johonkin kevään juoksutapahtumaan saa liikkeelle talven pimeinäkin iltoina. Minä pyrin juoksemaan vähintään yhden numerolappukisan keväällä ja syksyllä, jolloin minulla on hyvä syy treenata vuoden ympäri.
Talvi on joka vuosi, ja Suomen talven olosuhteet haastavat juoksijan. Uskallan silti väittää, ettei perusterveellä ihmisellä mielestäni ole mitään muuta pakkasrajaa kuin oma mukavuuskynnys: pelkästä kylmästä ilmasta ei sairastu. Toki kylmään pitää totuttautua, ja ennen lenkkiä on syytä lämmitellä eikä alkuun kannata revittää liian kovaa. Ulkona eri olosuhteissa juokseminen on hyödyllistä ja karaisevaa monin tavoin, jonka lisäksi liukkaus, lumi sekä pakkanen lisäävät harjoituksen kovuutta sekä energiankulutusta. Nesteytystäkin tarvitaan, kylmyydestä huolimatta.
Asfaltin sijaan talvella voi suunnata myös metsään, jossa tamppautuneet lumiset polut ovat nautittavia ja helposti juostavia. Polkujuoksu tuokin harjoitteluun ihan eri tavalla vaihtelua ja haastavuutta. Ylimääräinen ponnistelu tekee hyvää lihaksille, keuhkoille ja sydämelle.
”Talvi, iloton vuodenaika.
Pureva tuuli ja routainen maa.
Lyhyimmät päivät ja pisimmät yöt.
Puut värisevät paljaina. Kesän lehdet? Kuollutta roskaa.
Mutta talvi tekee kaiken näkyväksi. Missä on jäätä, on myös tulta. Käsillä on vuodenaika, joka opettaa meidät selviytymään. Täältä tulee talvi”.
Ali Smith: Talvi (Kosmos)
Seppo Mustonen, maratoonari (19 juostua maratonia ja kolme polkujuoksua), Kempele
Kuvat: Elias photography
