Lumi narskuu kenkien alla askelteni tahdissa. Hengitys on tasaista, mutta normaalia nopeampaa. Etenen tasaisesti, rytmikkäästi ja ryhdikkäästi juosten. Pyrin tyhjentämään mieleni ja keskittymään juuri siihen, mitä nyt teen, eli juoksuun ja hengittämiseen. Otan etäisyyttä tekemiseeni, mutta samalla keskityn tähän hetkeen. Tump-tump-tump kuuluu jalkojen osuessa maahan. Keuhkot täyttyvät ja tyhjenevät sisään- ja uloshengityksen mukana, vatsa kohoilee ja laskeutuu. Hengityksen ilmavirta tuntuu suussa ja nenässä. Tahti on yksitoikkoinen, tasainen ja monotoninen. Saan edetä yksin, rauhassa.
Juostessa on helppoa rauhoittua ja keskittyä hengitykseen sekä kehon tuntemuksiin. Toistuva askelten rytmi sekä hengitys vie mielen pois ajatuksista ja tuntemuksista, ja raitis ilma pitää aivot virkeinä. Mieli rentoutuu, kun keho tekee töitä.
Harjoituksen ja treenauksen kautta oppii hallitsemaan mieltään. Se auttaa parantamaan keskittymistä myös muulloinkin kuin lenkillä. Tarkkaavaisuus paranee, samoin kuin tunteiden itsesäätely. Sen avulla on helpompaa olla läsnä vuorovaikutuksessa, lasten kanssa, töitä tehdessä, Teamssissa tai puhelimessa puhuessa ja kaikessa elämän tilanteissa.
Tutkittua tietoa löytyy, että niin lenkkeily kuin meditointi parantavat elämänlaatua. Kun yhdistää ne, voi aikaoptimoida ja löytää oman tavan kehittää itseään. Itse koen, että meditointi lenkkeillessä on keino pitää aivot, muisti sekä keho terveenä. Lisäksi näiden yhdistäminen tukee itsesäätelyä, terävöittää päätöksentekokykyä, parantaa keskittymistä, kehittää ajankäyttöä sekä vähentää stressiä. Sekä meditaatio että juoksu lisäävät endorfiinien määrää aivoissa, parantavat unen laatua sekä lisäävät hermosolujen määrää.
Liike on lääke, mutta niin on positiivisten ajatusten voimistaminenkin. Lenkillä on helppoa olla onnellinen, varsinkin kun keskittää mielen itseä vahvistaviin, piristäviin sekä eteenpäin vieviin ajatuksiin.
Juokseminen on yksinkertaista ja selkeää, joten meditoinnin yhdistäminen siihen on verraten helppoa. En ole löytänyt samanlaista yhteyttä esimerkiksi kävellessä tai hiihtäessä. Onhan se juoksu joskus tylsää, mutta siksi meditointi onnistuukin juostessa. Juokseminen on minulle ennen kaikkea dynaamista meditaatiota. Tärkeintä on läsnäolo ja mielen vapauttaminen tietoisista ajatuksista. Se, että hengittää, tuntee maan jalkojensa alla ja keskittyy tähän hetkeen, elämään. Unohtaa työpäivän kiireen ja ärsykkeet, oman elämän kipuilut sekä maailman murheet.
Säännöllisesti lenkkeilevä voi tehdä meditaatiosta rutiinin, jolloin tavasta tulee pysyvä osa arkea. Pysyviä tuloksia saa, kun ottaa tavaksi harrastaa lenkkeilyä useita kertoja viikossa ja meditoida aina juostessa. Tehdä siitä elämäntapa, automaatio. Juoksemisen oppii juoksemalla ja meditoinnin meditoimalla. Säät vaihtelevat, tunteet vaihtelevat ja kunto vaihtelee, mutta keskittymistä hengittämiseen sekä askelten rytmiin ne eivät haittaa. Joka lenkki on uusi mahdollisuus harjoitella mieltä terveempään, iloisempaan ja tasapainoisempaan elämään. Uusi mahdollisuus mielenhallintaan, uusi mahdollisuus olla parempi minä.
Seppo Mustonen, maratoonari (18 juostua maratonia), Kempele
