• Jari Laakso

Madeiran monimuotoiset maastot


Olimme pari vuotta sitten (tammikuu 2019) juoksemassa Madeiralla Funchalin maratonin puolikkaan, josta löytyy myös mainio blogitarina. Silloinen matka oli todellinen pikareissu, sillä olimme perillä myöhään perjantai-iltana ja paluu lähti jo sunnuntaina iltapäivällä pian onnistuneen maaliin tulon jälkeen.

Tämän vuoden helmikuussa vuorossa oli aktiivilomamatka ja kohteena Funchalin sijaan saaren lounaisosassa sijaitseva Calheta ja siellä kylä nimeltä Arco da Calheta. Majapaikkamme sijaitsi korkealla vuoristossa noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Joten näkymät atlantille olivat sen mukaiset. Ja lenkkimaastot heti kunnolla haastavat! Lähdimme iltasella lenkille ja tietysti ylöspäin kohti huippua. 900 metrin matkalla korkeuseroa kertyi samantien 160 metriä. Samalla saimme kokea huumaavat iltanäkymät. Ja onneksi vielä lenkin päälle saattoi pulahtaa vilvoittelemaan majapaikan omaan uima-altaaseen.


Levadat ovat vaellusreittien ohella niitä kuuluisia Madeiran erikoisuuksia. Niihin tutustumisen aloitimme heti sen jälkeen kun olimme ensin tutustuneet Calhetan ranta-alueeseen. Ajoimme lähivuoren päälle Levada dos 25 Fontesille. Siellä huipulla tutustuimme ensin alueeseen ja näkymiin ja lähdimme sitten kävelemään pitkin levadapolkua alaspäin tutustuen lyhyen matkaa reittiin. Sen päälle ajelimme sitten huipun kautta läheiseen Calhesin kylään ansaitulle ruokatauolle.


Lauantaina oli sitten vuorossa matkan pisin vaellus kun päätimme lähteä katsomaan kuuluisan Ponta S. Lourenzon reitin Madeiran eteläisimpään päähän. Tämä yhdeksän kilometrin matka sisältää todellakin kaikkea mahdollista ja reitti polveilee ylhäälle huipulle ja taas alas laaksoon moneen otteeseen. Maisemat ovat huumaavat, onhan kyseessä alue, joka on tulivuoren synnyttämä keskelle atlantin tyrskyjä, jonne on pystysuorat pudotukset. Ja kiviseinät ovat väriloistossaan pysäyttävät. Tämä vaellus oli todellakin kokemisen arvoinen!

Seuraavana aamuna päätimme herätä sananmukaisesti kukonlaulun aikaan ja suunnata kohti Pico da Areeiron huippua kokemaan ainutlaatuinen auringonnousu kauniissa säässä. Olimmehan lukeneet kokemuksesta jo aiemmin maailman äärellä -blogista, jonne osoitamme kiitoksemme hienosta vinkistä. Lähtöhetkellä ennen aamukuutta lämpötila näytti jo +20, joka muuttui melkoisen vuoristoserpentiinitieajelun jälkeen +8 asteeseen kun saavuimme huipulle. Puimme kaikki lämpimät varusteet päälle ja suuntasimme kohti kivipolkua katselualueelle. Kokemus oli kerrassaan ainutlaatuinen, joten kannatti todellakin laittaa kello soimaan ja lähteä ajoissa liikkeelle yläilmoihin hulppeisiin 1810 metrin korkeuksiin. Loppupäivä menikin sitten uimisen merkeissä palattuamme takaisin huvilalle. Ja vielä iltasella teimme mukavan jaloittelulenkin kauppaan kylälle, joten siinä tuli vielä mukava kuntoilulisä mainiolle päivälle.


Maanantaille päätimme sitten vielä tehdä kunnon kylälenkkeilyn ja lähteä lähipolkuja pitkin kohti viereisen kylän huippua. Sieltä pääsimme näkemään ja kokemaan lisää alueen hienoja monimuotoisia maisemia ja ottamaan kunnon hiet irti ennen pulahtamista vilvoittavaan altaaseen.

Tiistai olikin sitten reissun päätöspäivä ja silloin otimme pienet lenkkeilyt Funchalin kaduilla vuoden takaisia samalla muistellen. Kilometrejä viikon varrella kertyikin siis kaikkinensa ihan mukavasti.


Kun tälle onnistuneelle aktiivilomalle lähdimme, niin en todellakaan ajatellut, että tämä on viimeisin matka kuluneen 300 päivän aikana. Mutta niin vain sen on tämä Korona-aika tehnyt, että lentomatkat on nyt jääneet väliin, joten seikkailumatkoja taas odotellessa voi muistella tätä ja kaikkia upeita viime vuosien matkoja, joista on kattavasti tarinoita blogimme galleriassa.

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki