Liikkuminen edistää terveyttä, hyvinvointia ja auttaa jaksamaan aamusta iltaan. Sen tietää jokainen. Silti omassa arjessa liikunnalle voi olla vaikea löytää tilaa, yhä useampi on ylipainoinen ja liikkumattomuus väestössä lisääntyy. Teemme istumatyötä, aika liikkumiseen on tiukalla, autolla on helpompi kulkea, väsyttää ja arki täyttyy muista puuhista ja velvoitteista. Ehkä omaa tapaa liikkua ei vain ole löytynyt, motivaatiota liikkumiseen ei ole tullut tai liikkumisen aloittaminen tuntuu liian raskaalta. Ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan, joten kehon päivittäinen liikuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Liikkuminen on etuoikeus, jota pidämme itsestäänselvyytenä. Kun aloin juoksemaan tavoitteellisesti eli treenaamaan ensimmäiseen maratoniini keväällä 2006, huomasin nopeasti, että liikkumisesta tuli tekemisen kautta osa identiteettiäni. Koin, että harrastan juoksemista tosissaan, joten aloin kiinnittämään huomiota enemmän myös ruokavaliooni, alkoholin käyttöön sekä palautumiseen. Tietysti minulla oli edelleen myös työ- ja vanhemmuusidentiteetti, mutta tuntui upealta profiloitua myös urheilijaksi. Luonnollisesti juoksuharjoitteluuni tuli mukaan heti myös venyttely ja kehonhuolto. Niinpä ensimmäisen maratonin jälkeen oli palkitsevaa jutella juoksemisesta tapaamieni ihmisten kanssa. Tuntui, että lähes jokaisella on joku kosketuspinta pitkän matkan juoksuun, eli se oli helppo aihe ja me juoksijat olemme yhtä, meillä on jokin joka yhdistää meitä, kuulumme joukkoon. Olemme spesiaaleja.
Vielä ensimmäisten lenkkien aikana en identifioinut itseäni juoksijaksi tai varsinkaan maratoonariksi, mutta koin, että voin ja haluan olla sellainen. Minua motivoi, koska voin kehittyä juoksijana ja liikkujana. Maratonin maaliin pääsy oli minulle mahdollinen, haastava ja inspiroiva tavoite. Tavoite, joka ohjasi toimintaani ja määritti tekemistäni, ja vanhan viisauden mukaan olen sitä, mitä teen. Toisto kerrallaan olen liikkuja. Juoksija. Maratoonari. Kun juoksuharrastus jatkui, olen kokenut, että urheilusta on tullut minulle elämäntapa. Se on minun juttuni, minun tarinani. Jopa elämän suurten kysymysten äärellä eli kysyttäessä kuka olen, tuntuu, että minun omannäköinen elämä on liikkumista, terveellisiä elämäntapoja sekä voimista hyvin. Silloin on helppo valita, lähteekö baariin vai lenkille. Liikkuminen on silloin itselle merkityksellistä ja tärkeä arvo. Myös minäkuva itsestä on muuttunut sekä itsetuntemukseni ja -tietoisuuteni on parantunut, eli tuntuu, että nyt olen paras versio itsestäni. Tietysti tämän myötä persoonallisuutenikin on kehittynyt pystyvyyden tunteen vahvistamisen kautta, vaikka omalla urheilijauralla en ole voittanutkaan muita kuin itseni. Minulle liikunta on nykyisin keino hemmotella itseäni, eli se tuo suunnattomasti sisäistä hyvää ja mielenrauhaa. Siksi vaellukselle, lenkille tai kuntosalille lähteminen onkin helppoa: kroppa ja mieli kiittävät, ja liikunnan jälkeen on helppoa taputtaa itseään selkään hyvästä suorituksesta, eli kokea aikaansaamisen riemua ja itsensä toteuttamista. Minulle tärkeä motivaattori on urheilukello, josta seuraan untani, askelmääriäni ja kilometrejä. Pyrin aina saavuttamaan päivittäisen askelmäärätavoitteeni eli 10 000 askelta. Aina se ei onnistu, mutta urheilukellon vertailu muihin samanikäisiini antaa kuitenkin mielihyvää, kun askelmääräni on reippaasti keskimääräistä parempi.
Minulle tärkein syy liikkumiselle on terveys ja pitkän iän tavoittelu. Pyrin siihen, että pystyn olemaan mahdollisimman pitkään toimintakykyinen ja kykenen liikkumaan. Terve ja toimiva keho on minulle sydämen asia ja monipuolisesti suorituskykyinen keho on useimmiten terve ja toimiva. Se lisää jaksamista ja pärjäämistä. Vain ihminen itse voi muuttaa omaa elämäänsä. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi alkaa liikkumaan: peilistä katsoo useimmin se henkilö, joka eniten voi vaikuttaa oman elämän suuntaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä unelmoida tai asettaa uutta tavoitetta elämään. Muutos saattaa olla alussa vaikeaa, seuraavaksi sekaista ja haastavaa, mutta lopussa palkitsevaa. Elämässä on kahta erilaista kipua: kurinalaisuuden kipu ja katumuksen kipu. Kannattaa siis miettiä, valitseeko tavan, joka tuntuu hyvältä, vai joka tekee sinulle hyvää. Urheilun ja liikkumisen valitseminen ei ole se helpoin tie, mutta se tuo mukanaan upeita asioita, kuten terveyttä, parempaa jaksamista ja yöunia, sosiaalisuutta sekä elämyksiä. Liikkumista ei kannata eikä voi omistaa, se on kaikkien omaa. Toisaalta oma liikkuminen on vain ja ainoastaan omalla vastuulla. Siksi liikunta kannattaa aloittaa nyt, heti. Vaikka kävelyä kymmenen minuuttia päivässä. Sekin on enemmän kuin esimerkiksi tunti kuntosalia viikossa. Voit muuttaa käsitystäsi itsestäsi tekojen kautta. Voit olla liikkuja, kun vain liikut. ”Jos sä et haasta itseäsi, sä et voi tietää mihin sä pystyt”
Heikki Huovinen Seppo Mustonen, maratoonari (18 juostua maratonia ja kolme polkujuoksua), Kempele
