Liikunta hyvinvoinnin moottoriksi
Liikuntaharrastukseni on minulle painonhallinnan kannalta erittäin tärkeä moottori monellakin tapaa. Paras saamani opetus näinä erikoisina aikoina onkin ollut, että ilman säännöllistä liikuntaharrastustani olisin menettänyt hallitun painon lisäksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.
Nykyisissä liikuntasuosituksissa korostuu ennen kaikkea liikuskelun merkitys eli yksinkertaistaen istumista kannattaa vähentää ja liikkua mahdollisimman usein. Vuonna 2018 julkaistussa selvityksessä laskettiin, että liikkumattomuus aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain 3,2–7,5 miljardin euron kustannukset Suomessa. Myös korona-aikana on ehditty julkaista muutamia kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on todettu, että aktiivisuuden vähentyminen on yhteydessä koetun fyysisen ja psyykkisen terveyden alenemiseen, heikentyneeseen uneen sekä painonnousuun.
Vaikka viimekeväiset koronarajoitukset vähensivät aluksi viikoittaista liikuntamääräni rajustikin, sain ryhtiliikkeen jälkeen hilattua sen kutakuinkin ennalleen. Kaikista eniten on kirpaissut se, että ennen koronaa harjoittelin kuntosalilla vähintään neljä tuntia viikossa. Kuntosaliharjoittelun jäätyä enemmän tai vähemmän telakalle, jouduin kehittämään tilalle muita harjoitteita, joista kirjoitin jo viime keväänä Maratonseikkailujen blogissa.
Olen taipuvainen haastamaan itseni ja koska myös massakuntoilutapahtumat ovat olleet niin ikään jäissä, olen kehittänyt tilalle erilaisia tavoitteita ihan omaksi iloksi. Erityisen merkittäväksi hyvinvoinnin lähteeksi ovat tulleet erilaiset ulkoiluaktiviteetit. Talvella hiihtokausi pääsi alkamaan jo marraskuussa. Viime talvena perinteeksi tulivat lauantaiset saunalenkit tai sunnuntaiset hiihtoreippailut perheen kesken.
Kotimme spinning-pyörä osoittautui jälleen kerran kullanarvoiseksi hankinnaksi. Kovilla pakkasilla tai muuten rospuuttokeleillä sain tehtyä loistavan harjoituksen kotona. Lisäksi työmatkapyöräilin ensimmäisen kerran koko talven. Ainoastaan ankarimmilla tammi-helmikuun pakkaskausilla tai kovimpien lumimyräköiden aikana jouduin turvautumaan autokyytiin.
Totesin, että talvipyöräilynautinnon onnistumisen tärkein edellytys on hyvä etukäteissuunnittelu. Polkupyörän talvirenkaat, hyvät valot, riittävät vaatekerrat ja edellisyön laadukkaat yöunet takasivat onnistuneen työmatkan. Varsinkin säätiedot piti tarkistaa useamman kerran illalla ennen seuraavan aamun pyöräilypäätöstä. Yritin pitää kiinni 15 asteen pakkasrajasta. Parisen kertaa pakkanen oli kuitenkin kiihtynyt ennusteista huolimatta työpäivän aikana. Puolivälissä kotimatkaa olivat varsinkin varpaat sen verran kylmästä tunnottomana, että jouduin hyppäämään alas ja lämmittelemään vähän aikaa hyppelemällä jäisiä jäseniäni. Se etu talvipyöräilystä on ollut, että näin kevätkeleillä reilun 40 kilometrin edestakainen työmatka ei tunnu enää missään.
Ainoa puute muuten monipuolisessa ja koronaturvallisessa harjoittelussani on ollut lihaskunto, joka on jäänyt kieltämättä liian vähälle. Kotijumppa ei ole ollut jostain syystä minulle yhtä mielekästä eikä yhtä motivoivaa kuin kuntosalilla käyminen.
Tällä systeemillä on kertynyt sopiva määrä eli vähintään kymmenisen tuntia aktiivista tekemistä viikoittain satoi tai paistoi. Kokemani perusteella väitän, ettei liikunta sinällään laihduta. Liikunta kyllä muun muassa kiinteyttää, vilkastuttaa aineenvaihduntaa, parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja tehostaa unta.
Ennen kaikkea liikuntaharrastus tuo uskomattoman upeita positiivisia elämyksiä ja huikeaa onnistumisen iloa. Liikunta onkin huipputehokas kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin moottori ja sitä kautta olennainen elementti pysyvää painonhallintaa. Tämän kautta onkin helppo yhtyä Urho Kekkosen kuuluisaan lausahdukseen: "Jokainen syy olla harrastamatta liikuntaa on tekosyy."
