top of page
  • Erja Aikavuori

Korona-ajan opetuksia arkiliikkujalle

Päivitetty: 31. heinäk. 2021


Jatkuvatpa Suomen tai muun maailman koronarajoitukset kesällä millä tasolla hyvänsä, niin toivottavasti ihmiset oppivat arvostamaan entistä kokonaisvaltaisemmin terveyttä ja hyvinvointia normaaliarjessaan. Kerron seuraavassa omakohtaisen esimerkin, miten aktiivisuuden väheneminen vaikutti hyvinvointiini tänä keväänä.

Korona muutti maaliskuussa radikaalisti paitsi ihmisten työntekoa, myös harjoittelua suuresti, vaikka Suomessa ei onneksi ulkona liikkumista rajoitettukaan. Siirryin maaliskuussa etätöihin yli miljoonan suomalaisen tavoin. Samalla katosi työmatkojen kävelyosuus kokonaan, mikä tarkoitti talviaikaan kohdallani päivittäin vähintään 40 minuuttia vähemmän arkiliikuntaa.

Yhtäkkiä myös kaikenlainen muu aktiivisuus käytännössä katosi, sillä etätyöpäivät ovat ainakin minun osaltani olleet varsinaista istumista. Myöskään lastemme lukemattomattomat harrastukset eivät enää liikuttaneet minua käytännössä mitenkään. Vetovastuun lastemme treeneistä otti aviomieheni, joka ei oman työnsä vuoksi pääse normaaliarjessa niin paljon mukaan kuin itse haluaisi. Myös liikuntatapahtumat peruttiin eli kuntoilijan kauden päätavoite näytti häviävän jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Työpäivät soljuivat samalla kaavalla: aamulla kello 8.00 siirryin yläkertaan tietokoneen ääreen. Puolentoista tunnin jälkeen käväisin alakerrassa valmistelemassa lounaan ja sitten taas takaisin yläkertaan. Yhdentoista aikoihin kävin hakemassa alakerrasta ruuan. Sen jälkeen jatkoin (yksi kahvitauko pois lukien) koneella kello kolmeen tai neljään.

Onneksi täällä pohjoisessa hiihtokelit jatkuivat hyvinä aina pitkälle toukokuuhun asti. Kävin perheen kanssa usein hiihtämässä, sillä ladut olivat täällä erittäin hyvässä kunnossa. Aurinkoisessa kevättalven säässä ja puhtaassa luonnossa liikkuessa unohtuivat  hetkeksi tämän erikoisen kevään välillä hyvin painostavatkin uutiset. Muutaman tunnin hiihtolenkin jälkeen olikin taas hirmuinen nälkä. Ruuan päälle vierähti loppuilta tietokoneella seuraavan päivän töitä suunnitellessa.


Havahduin eräänä huhtikuisena tiistai-aamuna siihen, että oloni oli koko ajan väsynyt, turpea ja raskas. En yksinkertaisesti voinut hyvin, vaikka olin muuten terve. Myös vaa’an karut lukemat kertoivat omaa kieltään: painoa oli tullut kuukaudessa lähes viisi kiloa lisää! Toisaalta lohduttauduin sillä, että omat murheeni olivat tämän kevään mittakaavassa aivan minimaalisen pieniä. Sitä en voinut kuitenkaan kiistää, että olin toiminut vastoin kaikkia periaatteitani eli syönyt liikaa ja liikkunut liian vähän. 

Pidän sen verran paljon hyvästä ruuasta, etteivät mitkään dieetit tulleet painonpudotuksessa tai oloni kohentamisessa missään tapauksessa kysymykseen. Eli piti vain valita paremmin, mitä suuhunsa pistää. Yksinkertaisesti valitsin useimmiten punaisen lihan tilalta kalaa tai kasviksia ja kermakastikkeiden sijaan kasvisversioita. Lisäsin päivittäiseen ruokavaliooni myös marjoja, hedelmiä, kaurapuuroa ja kasviksia. Jauhotuotteita en suolistosairauteni takia käytä muutenkaan enkä syö tai juo mitään makeaa. Eli niitä ei tarvinnut edes karsia ruokavaliostani pois.


Ennen kaikkea lisäsin liikuntaa. Kuntosalitreenin korvikkeena olen tehnyt kolmesti viikossa lihaskuntoharjoitukset. Ostin itselleni viikko sitten uuden pyörän, jolla olen tehnyt muutaman lähes 50 kilometrin lenkin. Lisäksi olen tehnyt kotimme kuntopyörällä spinning-treenejä. Ennen kaikkea olen päässyt juoksemaan säännöllisesti. Treenien kohokohtana olen juossut kerran viikossa parituntisen pk-lenkin. Varsinkin näillä pitkillä lenkeillä mieli lepää ja enforfiinit jylläävät. Eli viikoittaiset liikuntamääräni ovat kasvaneet jo aika lähelle normaaleja kaksinumeroisia lukuja. Kuukaudessa on lähtenyt tällä yksinkertaisella reseptillä kolmisen kiloa pois. Vielä on reilu kilo ylimääräistä, mutta suunta on oikea ja ennen kaikkea voin paremmin kuin kuukausi sitten. Maltan tuskin odottaa kesälomaa ja sen mukanaan tuomaa lisää aikaa harjoitteluun. Toivottavasti syksyllä pääsemme palaamaan normaalityöntekoon, jolloin pääsisin pyöräilemään työmatkat. Se tietäisi viikossa 150 kilometriä pelkkää hyötyliikuntaa!


80 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page