Vuosi 2020 oli monella tapaa hyvin poikkeuksellinen meille kaikille. Korona ei sinänsä estä juoksemista, mutta juoksutapahtumat korona peruutti tehokkaasti niin Suomessa kuin maailmallakin. Monen juoksijan kisakalenteri meni uusiksi.
Minulle juoksu merkitsee vahvasti tavoitteellisuutta, elämyksiä sekä unelmien saavuttamista. Tämän vuoksi minulla on lähes aina varaus seuraavaan maratooniin tehtynä, jolloin harjoituslenkille on motivaatiota lähteä kelistä tai kiireestä huolimatta. Lisäksi minulle juoksutapahtumat ovat sosiaalisia kohtaamisia, jolloin pääsee juttelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa, nauttimaan tunnelmasta sekä juoksemaan porukassa. Ainakin minulla mielihyvähormoneja eli serotoniinia, oksitosiinia tai vaikkapa dopamiinia virtaa ihan eri tavoin lähtöviivalla kuin mitä perusharjoituslenkillä, vaikka kilpailumielessä en juoksekaan.
Varsinaisten juoksutapahtumien peruuntuminen tai muuttuminen virtuaalisiksi tai omatoimijuoksuiksi onkin ollut minulle lähes kriisin paikka. Jos 2020 on opettanut jotain, niin se on muutoksiin sopeutumista ja tilanteisiin mukautumista. Kun juoksutapahtuma yksi toisensa jälkeen on peruttu tai siirretty, on tavoitteita vain siirrettävä tai muutettava. Pariin juoksutapahtumaan kuitenkin pääsin osallistumaan vuoden 2020 aikana.
Vihdoinkin! Se ajatus tuli mieleeni, kun iloisena kiinnitin juoksunumeroa rintaani Kempeleen Zeppelin-kauppakeskuksen pääaulassa lauantaiaamuna 8.8.2020. Koronan takia kaikki yleiset massajuoksutapahtumat oli peruttu usealta kuukaudelta, eikä syksystäkään ollut varmuutta. Juoksutapahtumien tunnelmaa on ollut kevään ja kesän aikana jo ikävä. Kyllä se vain niin on, että juoksutapahtumat, juoksukaverit ja koko juoksuyhteisö ovat yksin puurtamisen mieluinen vastapaino, unohtamatta tietenkään tavoitteita, valmistautumista sekä harjoittelun rytmitystä, joita kisat tuovat mukanaan.
Kempeleen Z-maraton on vuonna 1985 kolmen kempeleläisen kestävyysjuoksijan toimesta perustetun Kempeleen Maratonklubin järjestämä juoksutapahtuma. Tänä vuonna juostiin jo 32. kerran, eli perinteitä ja rutiinia tällä maratonilla on. Reittiä on muutettu vuosien varrella muutaman kerran, ja nyt palattiin alkuaikoina käytössä olleeseen 10.55 kilometrin lenkkiin. Kempeleen lakeuksilla juostava kierros on tasainen ja asfaltoitu, eikä käännöksiäkään ei ole kovin paljon, joten reitti on hyvin suoraviivainen ja nopea. Yleisöä reitin varrella on mukavasti, ja maalialueella niin kuulutukset kuin kannustuksetkin antavat lisää motivaatiota juosta. Huolto toimii hyvin, mutta tänä vuonna ei koronan vuoksi ollut tarjolla mitään kiinteitä annoksia, kuten suolakurkkua tai banaania, mikä tietysti oli iso miinus.
Tänä vuonna matkoja oli kolme: 10.55, 21 ja 42 kilometriä. Juoksijoita oli yhteensä 318, eli hieman vähemmän kuin viime vuonna, mutta tunnelman puolesta ihan mukavasti. Lähtöalue oli jaettu ruutuihin etäisyyksien pitämiseksi, ja kuuluttajakin muistutti niistä usein. Hyvä niin.
Minä olen osallistunut Z-maratonin kokomaratonille ja puolikkaalle kymmenkunta kertaa, ja aina säät ovat suosineet. Niin tänäkin vuonna, paitsi että juoksupäivänä sattui olemaan kesän lämpimin päivä… Lähdön nautinto muuttuikin aika nopeasti hikoiluun kuuman asfaltin päällä. Lähes kolmeenkymppiin noussut lämpö oli liikaa muutamalle maratoonarille, ja jouduttiinpa turvautumaan jopa ambulanssiinkin. Itse kiittelin itseäni, että olin ilmoittautunut vain puolikkaalle: sen pystyi juoksemaan ilman isompia ongelmia. Kempeleen Z-maratonia voin kuitenkin suositella kaikille. Tunnelma on lämmin, osallistujia sopivasti ja ajankohta hyvä.
Oulun NMKY:n järjestämä Terwamaraton juostiin ensimmäisen kerran vuonna 1989 Oulu-maratonin nimellä. Tapahtumalla on jo siis pitkät perinteet ja osanottajamäärä on vakiintunut viime vuosina 2000 juoksijaan, jakautuen useaan eri matkaan. Ajankohta Terwamaratonilla on aina ollut toukokuu, joka ei välttämättä ole säiden ja kunnon puolesta aivan optimaalinen paikka. Siksi ainakin minulle oli positiivinen asia, että koronan takia juoksu siirrettiinkin syyskuun loppuun.
Terwamaratonin reitti on miellyttävän tasainen, suorat ovat pitkiä ja Oulujokivarren maisemat hienoja. Moni onkin juossut ennätyksensä Oulussa. Lähtö ja maali sijaitsevat Raatin stadionilla, jossa infra on kunnossa: tilaa löytyy niin varustehuoltoon kuin lämmittelyynkin, ja juoksun jälkeen pääsee suihkuun, saunaan ja uimaan. Myös järjestelyt toimivat hyvin ja huoltopisteitä on riittävästi. Reitti kulkee asutusalueiden läpi, joten kannustajiakin on mukavasti koko reitin matkan. Jänispalvelukin löytyy, ja mitalin lisäksi ilmoittautumismaksuun on kuulunut jotain extraa, tänä vuonna tuubihuivi.
Koska syksyllä koronatilanne oli taas pahenemassa, oli tapahtumassa vahva maskisuositus niin ennen tapahtumaa, lähdössä kuin maalialueellakin. Erittäin hyvin ihmiset noudattivatkin suositusta, eikä suuresta osallistujamäärästä huolimatta korona-altistuksia tullut. Hyvä niin.
Minä olen juossut Terawaratonin koko matkan pari kertaa ja puolikkaan kolmesti, ja mieleen on jäänyt ainakin säiden vaihtelut. On ollut rajuja myrskyjä (2015), hellettä, lumisadetta, rakeita ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa juoksin puolikkaan. Sää oli miellyttävä, jopa täydellinen tuuleton juoksukeli. Juoksijoita oli tänä poikkeusvuonna noin 1200.
Kokonaisuutena Terwamaraton on ehdottomasti suositeltava tapahtuma. Oulun kaupunki on mukava ja ihmiset ystävällisiä. Terwamaraton on Pohjois-Suomen suurin ja yksi Suomen suurimmista juoksutapahtumista, ja sen järjestelyt ilmoittautumisesta ja numerolapun noudosta maaliintuloon asti on hoidettu hyvin. Seuraava eli 33. Terwahölkkä ja -maraton juostaan lauantaina 22.5.2021.
Blogin kirjoittaja on kempeleläinen maratoonari (17 juostua maratonia).
header.all-comments