Mistä moinen muutostrendi? Ja tarkoittaako se, että työmatkoista katosi se vähäkin ilo, joka niihin aiemmin liittyi?
Minidelegaatio Avalonilta kävi tismalleen touko-kesäkuun vaihteessa workshoppaamassa kumppaninsa Pölkyn kanssa Kuusamossa. Tutustumisen, yhteistoiminnan suunnittelun ja markkinointistrategian viilaamisen ohella otettiin kaikki irti Rukan upeista ulkoilumahdollisuuksista. Huolimatta siitä, että skimbakausi on päättynyt eikä ruskasta ole tietoakaan.
Seurueessa oli mukana täysi turisti Helsingistä. Sellainen, jonka edellisestä Rukan-keikasta oli vierähtänyt pari vuosikymmentä, ja joka ei ollut aiemmin kokenut laskettelukeskuksen kesäsesonkia. Tai hahmottanut, että sellainen on ylipäätään olemassa. Sellainen, joka hihkui onnesta ja ihmetyksestä bongattuaan ensimmäiset porot heti Oulun laitamilla.
Rupeaman tärkein anti oli toki asiakastyössä: face-to-face kohtaamisen tärkeys yhteisen sävelen saavuttamisessa koronakaudella kehittyneessä kumppanuudessa tuli todennettua. Teoriassahan se oli kaikille selviö, mutta koska etätyöt ja elämä Teamisin välityksellä on jo pahasti ankkuroitunut arkeen, loikka teoriasta käytäntöön saattaa toisinaan yllättää...
Mutta mitä siis on tapahtunut kosteille saunailloille ja rymyreissuille? Kuka tietää! Kyllähän nekin parhaimmillaan rakentavat yhteishenkeä, mutta tuottavuuden hinnalla. Tällä kertaa Rukalla siis syötiin hyvin, terveellisesti ja usein, mikä sopi vallan mainiosti matkaseurueen rytmiin. Palaverointiputkia tasapainotettiin runsaalla ulkoilulla.
Ekana iltana lähdettiin paikallisten johdatuksella minipatikkaan. Säät osuivat kohdilleen ja seurue kapusi hyvässä sovussa jyrkähköä kallioportaikkoa ja polkua Valtavaaran huipulle (korkeus on 492 metriä) ja hieman kosteampaa metsäreittiä alas. Patikointi, porrastreeni, maisemien hifistely, Suomen luonnon monimuotoisuuden ihastelu, (joku ei tiennyt mitä naava on, toinen oli valmis keittämään siitä soppaa...) ja loppuun kosteikkovaellus tasapainoiluosuudella. Kaikki suoritettu vain hieman hikisin selin, kostein lenkkarein ja maltillisin sykepiikein.
Mökille palattuaan miehet saunoi, naiset joogasi. Lopputulema oli jokseenkin suunnilleen sama: toisilla puhdas ruumis, toisilla tasapainoinen olo. Happihyppelyn ansiosta pitsaillallinen osui ja upposi. Eikä vieläkään turhia latrailtu. 50 prosenttia porukasta suoritti etapin vesilinjalla ja toinen puolikaskin mannereurooppalaisen maltillisesti.
Lopulta unikin maistui. Ainakin opinnäytetyönsä aamukolmelta päättäneelle matkalaiselle ja muille hyvillä unenlahjoilla siunatuille. Seniorit kukkuivat pitkälle yli puolen yön, kuka kuun vaihteen raportointivelvotteiden, kuka kausittaisen unettomuutensa kanssa. Tästä huolimatta reissun ainoa aikataulutettu osuus oli aamutreenit kello seitsemän ja vetovastuuseen nimitetty perfektionisti otti homman taas tosissaan. Joogattuaan, aamukahviteltuaan ja saatuaan kaksi treenikaveria, hän johdatti saattueen lämppähölkälle kohti jyrkintä tunturin rinnettä. Ensimmäisen tasangon bongattuaan tämä kiskaisi korttipakan taskustaan. Päivän treeninä oli WoD-klassikko: Deck of Cards. Eikä kukaan juossut karkuun!
Niin se vaan poppi raikasi kun reippaat ja pelottomat punnersi, burbetti, kyykkäsi, istumaannousi ja lankutti tyhjässä ja edelleen lumen läikittämässä rinteessä. Valmentaja oli äärimmäisen vaikuttunut porukkansa valmiudesta heittäytyä haasteeseen. Ja koska treeni oli kuitenkin semikevyt, päätti saattue vielä tsekata hyppyrimäen tarjoamat porrastreenimahdollisuudet. Teoriassa hyvät. Käytännössä joku fiksu oli onneksi tajunnut lukita portaat opportunisteilta ja kuivaharjoittelijoilta.
Vaan ei tämäkään ollut täysi hukkareissu. Hyppyrin reunan kohdalla tarkkaavaisin tassuttelija havahtui maassa liikkuvaan kaapeliin. Mitähän se merkitsee? Autio rinne ja mekaanista liikettä… Kului tovi kunnes äärimmäisen jyrkän rinteen taitteen takaa hilautui esiin rullilla liikkuva hissihäsmäkkä jonka kyydissä päivää paistatteli seitsenpäinen työmiesporukka. Chillisti lähes pystysuoraa rinnettä yhden surkean vaijerin varassa. Eikä ne olleet moksiskaan, kun rinteessä vastaan vaeltaa kolme uunoa. Turret tunturilla on ilmeisen normisettiä Rukalla.
Treenit suoritettu ja akut ladattu. Yhdeksästä neljään vedettiinkin sitten tiukkaa asiaa. Projektori suhisi, näppäimistö sauhusi ja keskustelu kumpuili, tulvahteli ja poukkoili. Strategia ja suunnitelmat tuli tekemistä vaille valmiiksi.
Yhteenveto:
Tapaamisen tavoitteet saavutettu.
Lajit: patikointi, porrastreeni, metsäkävely, tasapainotreeni, jooga (yin ja nidra), crosstraining, lenkkeily, negatiivinen porrastreeni, happihypiskely ja nukkuminen.
Bonuslajit: Matkailu, turismi, kulinarismi.
Osanottajien fiilispoiminnot:
Aamutreenille arvosana 9/10; liikaa burpeita (valmentajan huomautus: ihan yhtä paljon kuin muitakin liikkeitä, 104)
Huippusäät ja -maisemat
Parhaat unet kuukauteen
Ihana tavata asiakkaita naamatusten
Ja jäikö jotakuta harmittamaan, että latraus jäi suorittamatta?
No ei tod. Freesi olo.
Jäikö jotain puuttumaan?
Koskenlasku olis kiinnostellut ja ehkä myös poron paijaus. Ensi kertaan.
Vieraileva blogistimme Kristina "Tintti" Lindfors on aktiivinen liikkuja ja Avalonin Senior Copywriter / Marketing Strategist.