Mielestäni uusi vuosi on kuntoilijan ja etenkin aloittelevan kuntoilijan parasta aikaa. Ovatpa tavoitteet oman hyvinvoinnin lisääminen, kokonaisen lenkin läpi juokseminen, maratonin taittaminen, saavutetun kuntotason ylläpitäminen tai vaikkapa muutaman ylimääräisen kilon karistaminen, tarjoaa uusi vuosi siihen loistavan tilaisuuden. Nyt jos koskaan on juuri oikea aika uuden luvun kääntämiseen elämässä.
Yksinkertainen kuntoiluvinkkini näin vuoden aluksi on se, että pääasia on vain lähteä liikkeelle. Oma laji löytyy kyllä ja toivon, että siitä tulisi jokaiselle yhtä rakas kuin juoksuharrastuksestani on minulle vuosikymmenten saatossa tullut. Vaikka seuraavassa kirjoitan varsinkin lenkkeilyn merkityksestä omassa kuntoiluharrastuksessani, ei liikunnan lajilla ole merkitystä, kunhan siitä nauttii ja se tuottaa mielihyvää.
Yksi motto elämässäni on, että menen tilanteen mukaan. Minulla on ollut esimerkiksi koko pandemian ajan se asenne, että tuleepa millaisia koronarajoituksia tahansa, niin ulos pääsen milloin vain. Olenkin liikkunut raittiissa ulkoilmassa parin viime vuoden aikana lähes 7000 kilometriä juosten, hiihtäen, pyöräillen sekä kävellen.
Hektisten ruuhkavuosien aikana olen oppinut käyttämään myös jokaisen eteeni tulleen kuntoilutilaisuuden tarkoin hyväksi. Kokemukseni mukaan varsinkin juoksulenkit ovat olleet ylivoimaisesti paras tapa päästä lähtemään nopeimmin liikkeelle.
Juoksuharjoittelun aloittamisen ihanuus ja helppous piilee myös siinä, ettei siihen tarvitse muuta kuin aivan tavalliset lenkkarit ja kovemmilla pakkasilla kerrospukeutumisen osaamisen. Juoksen lähes ympäri vuoden aivan tavallisilla lenkkareilla. Talven pakkasilla käytän pari numeroa suurempia lenkkareita, joihin mahtuu useampi sukkakerros. Alimmat sukat minulla ovat tavalliset ohuet urheilusukat, joiden päälle vetäisen villapohjaiset hiihtosukat. Näin ei tule hiertymiä, eikä myöskään varpaita palele.
Kerrospukeutumisen jokainen oppii kokeilemalla. Itselleni merinovillainen kerrasto on kovilla pakkasilla aivan ehdoton. Sen päälle puen fleece-puvun ja uloimmaksi kerrokseksi yläkertaan hupullisen kevyttoppatakin sekä jalkoihin tuulenpitävät vuorelliset housut. Suojaan myös pään ja kaulan hyvin. Oikein purevilla viimoilla voin laittaa lenkillä hupun päähän. Näin varustautuneena käyn juoksulenkillä jopa reilun 20 asteen pakkasilla. Ainoat, jotka saattavat kovemmilla viimoilla lenkin loppupuolella kylmettyä, ovat poskipäät.
Tapanani ei ole vatvoa niitä asioita, joihin en voi itse juuri vaikuttaa. Juoksulenkit ovat kokemukseni mukaan loistavin tapa hoitaa omaa mielenterveyttä. Laitan soittolistan päälle ja kuulokkeet korvilleni, minkä jälkeen siirryn täysin omaan maailmaani jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Meillä onkin tuttavapiirissä usein käytetty sanonta, että liikunta on halvinta psyykelääkettä.
Olen kuullut monen sanovan, ettei hän pidä juoksemisesta, sillä siitä tulee vain paikat kipeäksi. Minulle, krooniselle selkäpotilaalle, on juoksulenkkien tasainen liike ollut parasta lääkettä. Lisäksi juoksuharrastusta ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa. Tunnen muutamia tuttavia, jotka ovat innostuneet lenkkeilystä vasta keski-iällä, vaikka heillä ei ole ollut käytännössä mitään aiempaa liikuntataustaa. Aloittamisessa tärkeintä on maltti ja säännöllisyys. Olen aloittanut lenkkeilyn muutaman kerran lähes nollapisteestä samalla hyväksi koetulla reseptillä: ensin muutama viikko kolmesta neljään lenkkiä siten, että rytmitän noin tunnin lenkit viiden minuutin kävelyosuuksiin ja parin minuutin hölkkäjaksoihin. Maksimissaan kolmen viikon jälkeen olen pystynyt juoksemaan koko lenkin yhteen menoon. Silloin olen tuntenut olevani voittaja!
Tärkeää on liikunnan säännöllisyys ja oman kehon viestien kuunteleminen. Näin keski-ikäisenä palautuminen on hitaampaa kuin nuorempana. Siksi varsinkaan aluksi ei kannata ahnehtia liikaa, ettei tulisi kiputiloja, joihin kuntoiluinnostus saattaa alun jälkeen hyytyä. Yksinkertaistettuna liikuntaharrastukseni antaa elämääni niin paljon hyvää, että toivon jokaiselle upeita hetkiä tänäkin vuonna kuntoilun parissa.
