Talven selän taittuessa, auringon määrän kasvaessa ja tulevien juoksukoitosten lähestyessä mieli tekee taas ulos lenkille. Monelle lenkkeilyä harrastavalle runsas hapensaanti on se juttu, jolloin lenkille on päästävä ulos, säällä kuin säällä. Juokseminen onkin hyvin vahvasti ulkoliikuntaa, joten harvalla treenaajalla matolla juokseminen korvaa täysin ulkolenkkejä. Kun omistaa hyvät juoksuvaatteet, säätä ei tarvitse pitää esteenä. Ulkona talvella treenaavien on kuitenkin syytä tarkistaa juoksuvarusteensa, että harrastus olisi mielekäs, turvallinen ja nautinnollinen.
Määrätietoinen ja tavoitteellinen juoksija ei voi odottaa huippuolosuhteita talvella, vaan lenkille on lähdettävä niin pakkasessa, pimeässä kuin lumimyrskyssäkin. Hyvät varusteet vähentävät sään aiheuttamaa harmia, samoin kuin ajatus, että "mitä vaikeammat olosuhteet, sitä tehokkaampi lenkki".
Liukkaalla talvikelillä vammojen riski on suuri, jos kengissä ei ole pitoa. Juoksukenkiä tarvitseekin talvella ainakin kahdet. Lumiselle kelille parhaat kengät ovat nastalenkkarit, mutta alku -ja lopputalven mustalle jäälle sopii vain pehmeämpipohjaiset talvilenkkarit; nastoilla kun ei voi juosta, jos asfaltti näkyy. Etelä-Suomessa näitä välikelin säitä on pidempään, kun taas Oulun korkeudella nastoilla juostaan tavallisena talvena jopa yli neljä kuukautta.
Normaaleista juoksukengistä on vaikea tietää niiden soveltuvuutta talvijuoksuun, joten on suositeltavaa hankkia oikeat talvijuoksukengät – nastoilla tai ilman. Kyse ei ole pelkästään karkeasta kuvioinnista pohjassa, vaan myös sillä on merkitystä, onko pohjan kumipinta tarpeeksi pehmeä pitääkseen tukevasti liukkaalla alustalla. Talvijuoksukengät ovat myös lämpimämmät kuin tavalliset lenkkikengät. Nastalenkkarit muuttavat usein myös juoksuasentoa niin, että painopiste siirtyy hieman pidemmälle jalkaterän eli päkiän päälle. Kun astuu maahan juuri kehon painopisteen alapuolella, pito on parempi ja liukastumisriski pienenee.
Ennen juoksulenkkiä pakkasilmassa on syytä lämmitellä keho kunnolla jo sisätiloissa. Lämmittelyksi sopii esimerkiksi 5 - 10 minuuttia paikallaan juoksua sekä muutamia venyttelyliikkeitä jalan lihaksille. Mitä kylmempää ulkona on, sen pidempi lämmittelyn on syytä olla ja sitä varovaisemmin kannattaa lähteä liikkeelle. Akillesjänteet on syytä suojata ja lämmitellä hyvin.
Vaatteiden on hyvä olla hengittäviä urheilutekstiilejä, ja mitä enemmän on pakkasta sitä enemmän kerroksia. Liiallista pukeutumista on kuitenkin syytä välttää. Yleinen ohje on, että jos lähtiessä on selvästi vilu mutta vartissa tulee lämmin, asuvalinta on oikea. Hyvä pipo, lämpimät hanskat ja nivusten seudun suojaaminen ovat tärkeimmät, ja pakkastuulta vastaan kaulalle sekä naamalle tuubihuivi.
Tututkin polut muuttuvat pimeiksi ja turvattoman tuntuisiksi, kun aurinko laskee. Jotta nilkkojen vääntymisiltä välttyy, kannattaa pimeällä ottaa mukaan otsa- tai taskulamppu. Heijastinliivi tai heijastava takki näkyvät autoilijoille parhaiten.
Kylmä ilma saa aikaan sen, ettei jano tule yhtä helposti kuin helteillä, vaikka kroppa hikoilisikin saman verran. Talvilenkkeilyssäkin on syytä muistaa tankkaus ennen lenkkiä, lenkin aikana ja erityisesti lenkin jälkeen.
Tärkein talvijuoksuvaruste on kuitenkin asenne. Oma ohjeeni on, että kuka tahansa pystyy juoksemaan maratonin. Vaikeinta ei ole juosta 42 kilometriä, vaan päästä sohvalta harjoituslenkille! Loppu luonnistuu kyllä, kunhan noudattaa hyvää ohjelmaa ja treenaa säännöllisesti. Mikään ei ole mahdotonta, kun on tahtoa ja on valmis tekemään töitä tavoitteensa eteen. Minun tavoitteeni on terveys, onnellinen elämä ja hyvä olo.
Blogin kirjoittaja Seppo Mustonen on kempeleläinen maratoonari (17 juostua maratonia).