Kaupunkiin tutustuu yleensä parhaiten lenkkeilemällä ja samalla tulee tehtyä myös päivän treeni. Tätä filosofiaa noudatin tänään, kun suuntasin Roomassa hotelliltani Colosseumille. Historiantutkijan koulutuksen omaavana ihmisenä Colosseum oli tietenkin kohteena itsestäänselvyys, vaikka kaupungissa riittää tosin erittäin paljon muutakin nähtävää. Kenties jonain päivänä käyn vielä pitemmän lenkin, joka kiertää kaikki vanhan Rooman kuuluisat kohteet.
Colosseum (italiaksi il Colosseo) on Rooman valtakunnan ajan kuuluisin amfitetatteri, joka rakennettiin pääasiassa 70-luvulla eli lähes pari tuhatta vuotta sitten. Sinne mahtui todennäköisesti noin 50 000 katsojaa. Colosseum on kärsinyt kovia kolhuja vuosisatojen varrella maanjäristyksissä, joiden lisäksi sitä ovat rapauttaneet aikoinaan kivenryöstäjät. Kaikista rosoistaan huolimatta se on edelleen huikea ilmestys sananmukaisesti kaikessa kolossaalisuudessaan.
Päivän lenkki kesti reilut pari tuntia suunnistustaukoineen ja Colosseumin kiertämisineen. Matkalla oli mukulakiveä, alamäkeä, ylämäkeä, kapeita kujia, koko joukko historiallisia kohteita ja tietenkin myös suurkaupungin vilinää. Lenkki tarjosi myös nuoruusmuistoja, sillä viimeksi kävin Colosseumilla 27 vuotta sitten.
Maailma on muuttunut melkoisesti viime vierailustani ikuisen kaupungin kuuluisimmalla amfiteatterilla. Vuonna 1992 uusinta teknologiaa edusti vesitiivis kertakäyttökamera, jolla saattoi kuvia sukellusreissuillakin. Sellaisella matkakameralla kaverini otti minusta kuvan, kun seisoin henkeni kaupalla keskellä katua Colosseum taustallani huutaen tyyliin ”Ota se kuva äkkiä, autoja tulee kohta!” Silloin kuvien onnistumista sai jännittää kotiinpaluuseen ja niiden valmistumiseen saakka. Tänään ottamani kuvat ovat puolestaan kaiken kansan ihmeteltävänä blogissani pari tuntia lenkin jälkeen.
Kaikkiaan lenkki oli mukavaa vaihtelua Suomen talven jälkeen. Vastaan tulleissa ihmisissä oli aurinkoinen ripaus tulevaa kesää. Muita lenkkeilijöitä en nähnyt keskustan kaduilla, mutta sitä enemmän kaupungin puistoalueilla. Juoksemisen iloa nostatti vielä se, että pääsin pitkästä aikaa juoksemaan ulkona shortseilla. Kesä on tulossa etelän suunnasta kohti pohjoista!
