Katsoin viime viikolla tv-dokumentin omasta mielestäni kaikkien aikojen suomalaisesta urheilijasta, Lasse Virénistä. Varsin tavallisen oloiselta kaverilta vaikutti tämä 1970-luvun juoksijatähti ja yrittäjä, joka nosti aikoinaan suomalaisten itsetuntoa samalla tavalla kuin myöhemmät jääkiekon maailmanmestaruudet.
Kuvakaappaus Ylen tv-dokumentista Jälkikaikuja.
Dokumentissa 68-vuotias sankari paiski töitä ja nautti arjesta kuin kuka tahansa suomalainen ahkera mies. Enemmän Virén tuntui olevan kiinnostunut nykyisistä töistään kuin menneistä tähtihetkistä. Ennen kaikkea korostui ainakin näennäinen vaatimattomuus. Hänen ei tarvitse kehua itseään. Teot puhuvat puolestaan.
Pääsin käymään Münchenin olympiastadionilla lokakuussa. Oli hienoa nähdä vuoden 1972 stadion, jossa Virén voitti 10 000 metriä maailmanennätysajalla kaatumisesta huolimatta. Samalla radalla Virén ja Pekka Vasala toivat Suomelle kultamitalit myös 5000 metrillä ja 1500 metrillä vain puolen tunnin sisällä.
Münchenin olympiastadion lokakuussa 2017.
Neljä vuotta myöhemmin Montrealissa Virén oli 10 000 metrillä täysin omaa luokkaansa, mutta kaikkien aikojen kisa odotti 5000 metrin finaalissa. Klassikossa Viren kukisti kiriherkät mailerit pitkällä ”mailin pituisella kirillä”, joka on todennäköisesti huikein suomalainen urheilusuoritus kautta aikojen. Edes Anssi Kukkonen ei uskonut Myrskylän miehen lyövän nopeammat kilpailijansa. Kukkosen äänen sortuminen loppusuoran puolivälissä on suomalaisen tv-historian kuuluisimpia hetkiä: ”Virénin kiri pitää!”
Raastavan 5000 metrin jälkeisenä päivänä Virén juoksi olympiamaratonilla viidenneksi. Se on lähes käsittämätön suoritus, joka jää helposti neljän olympiavoiton varjoon. Samoin 10 000 metrin viides sija Moskovassa 1980 on nykyjuoksijoille vain kaukainen haave.
Nuoruudessani minua ärsytti suunnattomasti masentavan YYA-ilmapiirin höystämä höpinä suomalaisten heikosta itsetunnosta. Tuohon aikaan Virénin voitot olivatkin koko Suomen voittoja. Sekä Münchenissä että Montrealissa Virén oli fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti kilpakumppaneidensa yläpuolella. Mielestäni heikon itsetunnon sijasta olisi pitänyt puhua siitä, miksi suomalaiset yksilöurheilijat olivat parhaimmillaan juuri kaikkein kovimmissa paikoissa.
Oli hienoa, että dokumentti kaikkien aikojen suomalaisesta juoksijasta näytettiin itsenäisyyspäivän alla. Nuo voitot ovat suomalaisuutta parhaimmillaan. Mieluummin tekoja kuin korulauseita. Sillä mentaliteetilla on itsenäinen Suomi rakennettu.
Teksti on alunperin julkaistu kolumnina Kemi-Tornio Kaupunkilehdessä 5.12.2017.