Näin ensimmäisen kerran Niken kenkiä vuonna 1983. Nuorena urheilijanalkuna en innostunut näistä jenkkitossuista, sillä minun klassiset sankarini juoksivat Adidaksilla tai Karhuilla. Yhdet Tigerit tosin ostin ihan sen vuoksi, että Lasse Viren oli voittanut niillä olympiakultaa.
Noihin aikoihin suomalainen Karhu oli maailmalla tunnettu merkki, jonka aiemmin julkaistu ilmatyynykenkä edusti aikansa huippua. Vielä 1980-luvun lopulla Karhun ultrakevyet maratonkengät olivat tasokkaita, mutta sen jälkeen alkoi Adidakselle kolme raitaa ”lahjoittaneen” suomalaismerkin alamäki ainakin juoksukenkien suhteen. Samoihin aikoihin hiipui lopullisesti myös suomalaisen kestävyysjuoksun kultainen kausi, joka alkoi 1970-luvulla V-linjan voitoista.
Olisin takuuvarmasti innostunut Niken kengistä jo nuoruudessa, jos olisin tuntenut tarinan niiden taustalla. Tähän avasi mahdollisuuden loppukevään uutuuskirja Shoe Dog (Gummerus 2017), joka kertoo Niken toisen perustajan Phil Knightin tarinan. Kaverini Simo Liikasen suomentama muistelmateos on todellakin lukemisen väärti.
Phil Knight oli nuori idealisti, joka toteutti vuonna 1962 unelmansa. Hän alkoi tuoda Yhdysvaltoihin japanilaisia Tiger-kenkiä, jotka herättivät vaihtelevaa kiinnostusta. Knight aloitti vaiherikkaan yrittäjänuransa vaatimattomissa puitteissa, ja yrityksen kuolemanlaakso oli harvinaisen pitkä.
Alun perin yrityksen nimi oli Blue Ribbon, mikä vaihtui vuonna 1972 Nikeksi Knightin ja kumppaneiden riitaannuttua japanilaisten kanssa. Jatkossa japanilaiset eivät olleet ainoa murheenaihe, vaan Niken yritti kukistaa liittovaltion byrokratia. Kirjasta päätellen Nike kävi 1970-luvulla kovimmat taistelunsa aivan muualla kuin radoilla ja kentillä.
Toinen Niken perustajista oli legendaarinen valmentaja Bill Bowerman, jonka alaisuudessa myös Knight oli harjoitellut nuorena juoksijana. Bowermanin ansiota olivat Niken ensimmäiset suuret innovaatiot, joista eräs pohjaratkaisu sai ensimmäiset proton alkeensa vohveliraudalla tehtyinä. Toinen Niken suuri legenda oli vain 24-vuotiaana auto-onnettomuudessa kuollut Steve Prefontaine, joka oli tulisieluinen huippujuoksija ja Virenin kova kilpakumppani Münchenin 5000 metrillä. Kirja valottaa myös näiden kahden suuruuden vaiheita mielenkiintoisella tavalla.
Kokonaisuutena Shoe Dog on enemmän bisneskirja kuin juoksukirja. Se kertoo tarinoita tapahtumista ennen kuin Knightista tuli multimiljonääri Niken listauduttua pörssiin vuonna 1980. Kirja kertoo nimenomaan Niken rakentamisesta ennen korporaatiovuosia, mikä tekee siitä tyylikkään taistelutarinan. Ennen kaikkea se kertoo kaikesta siitä idealismista, mikä Niken taustalta aikoinaan löytyi. On myös hienoa, että Bowermanin varjoon omasta halustaan jäänyt Knight nousee vihdoin valokeilaan.
Knoppitietona kerrottakoon, että yksi aivan ensimmäisistä Niken malleista oli nimeltään Finland. Itsekin innostuin lopulta Niken kengistä 1990-luvun alussa, mutta se on kokonaan oma tarinansa. Tänäänkin kävin lenkillä swoosh-logolla varustetuilla tossuilla.