Vauhdikkaan viikon aikana on tullut kilometrejä jo kaiken kaikkiaan 3330, kun vuotuinen MC Polar Bears -moottoripyöräretki suuntautui tänä vuonna Gotlantiin. Sen päälle pienempi ryhmä teki vielä extratourin Norjan uskomattomiin, maailman kauneimmaksi vuonoksi tituleeratun Geirangerin sekä Trollstigenin maisemiin (kuvassa).
Gotlannissa kävimme ohjelman lomassa myös juoksulenkillä. Samalla keskustelimme juoksemisesta yleensä sekä varsinkin pitkien matkojen suorittamisesta. Siinä yhteydessä Toikkasen Jari totesi, että ”parasta tässä kaikessa on se, kun tietää olevansa siinä kunnossa, että voi milloin vaan lähteä maratonille.”
Tuo lause jäi mieleeni kytemään! Eilen paluumatkalla sain idean, että palkitsen itseni ja kokeilen maratonmatkan juoksua ex-tempore samantien. Kypärän sisällä idea jalostui vielä lisää. Syntymäpäivän kunniaksi päätin säätää kilometrit vuosien kanssa samalle tasolle.
Torstaina illalla seitsemän maissa kotona, pyörän pesu, matkatavaroiden purku ja tämän päivän varusteiden kasaus valmiiksi. Aamulla vaimon kyydissä Ouluun ja Tuiran kaupunginosasta baanalle. Koska Tuirasta kotiin Iihin ei ole kuin 41 kilometriä, suuntasin ensin Hintan, Myllyojan, Kiulukankaan ja Ritaharjun kautta Pateniemeen. Seuraavana oli Haukipudas. Koska olin jo syönyt matkaan ottamani eväät ja juomakin repussa oli lämmennyt, päätin koukata kaupan kautta. Banaani, mandariini, tehojuomaa, energiageeliä, cokista ja vettä mukaan ja matkaa jatkamaan. Martinniemen kautta Iitä kohti. Iissä Nelosgrilliltä kivennäisvettä mukaan ja eteenpäin.
28 kilometrin kohdalla alkoi jo matka enemmän puuduttaa ja kilsavauhti putosi. Varmasti osasyy tähän oli se, että varsinaista valmistautumista ei tullut tehtyä mitenkään. Toiseksi edellisestä lauantaista torstaihin jatkunut prätkäreissu oli syönyt myös voimia aika lailla ajoineen ja oheistoimintoineen. Ja eihän Kiinan Great Wall Marathonistakaan ole kuin 27 päivää aikaa.
Nyt päätin tankata energiaa lisää kaikin keinoin. Hedelmät, jogurttijuoma, Arctic Superfoodsin energiapatukka ja nestettä kehoon, ja sen jälkeen pienen jalkojen venyttelyn jälkeen taas menoksi. Vaikka jalat olivatkin jo todella puuduksissa, tuli menohaluja kuitenkin taas lisää ja näin loppumatka sujui sinnillä läpi taistellen kotiin saakka. 48 tuli jo reilu kilometri ennen kotia täyteen, joten loppumatkan otin aika lailla mielessäni reissua tuuletellen.
Vaikka välillä kuuden tunnin urakan aikana mietitytti pari kertaa mihin tuli ryhdyttyä, niin kyllä tempaus kannatti! Vielä kun kelikin osui täysin kohdilleen koko matkan ajan, ja tuoreena mielessä oli viikon upea prätkäreissu mahtavalla 17 hengen karhuporukalla sekä uskomattomat Norjan kierroksen maisemat ja tiet upeassa säässä koettuna.
Tästähän taitaa tulla vuotuinen tapa. Matka vaan hieman aina jatkuu pala kerrallaan.