Kuluvan viikon maanantaina juoksin aamulenkin hyvän ystäväni Lampelan Juhan kanssa. Lenkillä Juha muisteli hienoa Dublin Marathon -seikkailuamme, josta tulee viikonloppuna kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Muistojen innoittamana kaivoin esille päiväkirjamerkintäni matkalta, joka kuuluu maratonseikkailujen hauskimpiin elämyksiin. Erikoisuutena mainittakoon, että noin 13 000 juoksijan maraton juostiin maanantaina, joka oli kansallinen vapaapäivä (Bank Holiday).
PERJANTAI 22.10.2010 Lähdin klo 08.45 maissa kohti Dublinia Lampelan Juhan ja Laakson Jarin kanssa. Oulunsalon lentokentällä odotti melkoinen yllätys, kun Blue1 oli hukannut kuukausia sitten varatun lentomme kokonaan. Matkasuunnitelma muuttui, mutta en repinyt asiasta suurempaa stressiä. Ajattelin, että maraton on vasta maanantaina, joten kyllä me siihen mennessä ehdimme vihreälle saarelle. Lennolla Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin nautiskelimme muutaman lasin punaviiniä ja söimme Frankfurtin lentokentällä spagettilounaan tuopin kera. Matkalla Dubliniin lensimme pilvikentän päällä ja horisonttiin piirtyi sinivalkoinen raja, josta aurinko paistoi häikäisevästi. Perillä Irlanti oli maineensa veroinen vihreä ja sateinen maa. Asetuimme mukavaan Hotel Merceriin ja pyörähdimme kaupungilla.
LAUANTAI 23.10.2010 Eilinen matkustelu painoi hieman mielessä ja olemuksessa. Päivällä kävimme kisakeskuksessa hakemassa numerolaput. Ostin samalla Zoot Ultra Kalani –merkkiset maratontossut ja Ron Hill –merkkisen neonkeltaisen juoksupaidan. Iltapäivän päätteeksi kävimme hölkkäilemässä parikymmentä minuuttia läheisessä puistossa. Askel oli mukavan kevyt. Tuhdin illallisen jälkeen istuimme porukalla lobbyssa, joka on hiilitakan ansiosta viihtyisä. Myöhällä fiilis oli pitkästä aikaa sellainen, että juoksusta voi tullakin jotain.
SUNNUNTAI 24.10.2010 Päivä meni keskittyessä leppoisasti huomiseen kilpailuun. Poistuin hotellilta ainoastaan illalliselle läheiseen ravintolaan.
MAANANTAI 25.10.2010 Nukuin yöllä kohtuullisesti ja nousin ylös viiden maissa. Kävin pienen aamulenkin ja jututin aamiaisella puolalaista portieeria, joka on koulutukseltaan historioitsija. Kahdeksan maissa lähdimme kävellen lähtöpaikalle (Fitzwilliam Street Upper). Kolmikkomme vaatetuksena oli kilpailuasun päällä tummansininen saunatakki ja musta pipo, sillä aamu oli odotetun kolea (heitimme kamppeet kierrätykseen ennen starttia). Lämmintä oli arviolta 5-10 astetta. Kun lämmittelyasun luomaan habitukseen lisätään kisaa varten kasvattamani parta, ei ollut ihme, että meitä haastateltiin ja kuvattiin johonkin lehteenkin. Dublin Marathon starttasi yhdeksältä. Ensimmäinen 10 kilometriä sujui noin 52 minuuttiin ja puolimatkan ohitin ajassa 1.51. Elimistö sanoi kuitenkin 15 mailin jälkeen "kiitos ei" lokakuun sairastelujen ja univelkojen vuoksi. Väsähtämisen jälkeen otin tavoitteeksi ainoastaan maaliin selviämisen. Juoksin loppumatkasta noin 70 prosenttia ja kävelin loput. Hölkkäsin maaliin loppuajassa 4.13.32, johon olin tyytyväinen. Dublinin reitti oli yllättävän vihreä ja jopa mäkinen. Parhaiten juoksuni kulki puistoalueella 10 kilometrin jälkeen.
TIISTAI 26.10.2010 Leppoisan aamupäivän jälkeen lähdimme Guinnessin tehtaalle, jossa kävimme vapaamuotoisen historiakierroksen. Vierailun huippuhetki oli parin mustan tuopin tuokio ylimmän kerroksen näköalaravintolassa. Oli hienoa katsella kaupungin yli vihreitä kukkuloita, kun taustalla soi U2:n With or without you. Illan ohjelmana oli Laakson Jarin paikallisen yhteistyökumppanin Andrew Watchornin opastama kierros perinteikkäisiin pubeihin. Aluksi nautiskelimme hyvää irlantilaista kotiruokaa laadukkaassa ravintolassa nimeltään Gallaghers Boxty House. Loppuilta sujui kolmessa kuuluisassa pubissa, joiden nimet ovat The Stag's Head, The Long Hall ja McDaids.
KESKIVIIKKO 27.10.2010 Aamukankeuden jälkeen kotiinpaluu sujui hilpeissä tunnelmissa. Jätimme mukavan Hotel Mercerin taaksemme ja joimme lentokentällä muutaman Guinnessin. Lennolla Matkaseurana Juha ja Jari olivat suorastaan parhaita mahdollisia. Tukholmasta jatkoimme Helsinkiin ja myöhemmin edelleen Ouluun. Löimme kättä päälle, että kahden vuoden päästä juoksemme Loch Nessin maratonin minun suosikkimaisemissani. Dublinhan oli ennen kaikkea Juhan toiveiden täyttymys.