• Seppo Mustonen

Miksi juoksen?



Juoksen, koska nautin juoksemisesta. Juoksulenkki on omaa aikaani, jolloin saan olla yksin omien ajatusteni kanssa. Joskus tarvitsen ajastusten nollausta, joskus taas seuraavan päivän puheen miettimistä. Lenkit mahdollistavat monenlaisen ajatustyön, jopa meditoinnin. Rauhalliset ja palauttavat lenkit ovat tärkeitä niin keholle kuin mielelle, kun taas intervallitreeneissä on aina kaukana katalasta maailmasta.


Juoksen, koska haluan pysyä terveenä. Urheilen siis terveyssyistä ja pitääkseni huolta itsestäni. Se onkin yksi tärkeimmistä arvoistani ja on iän myötä vain vahvistunut sekä syventynyt. Minulle hyvä terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila.


Juoksen, koska voin. Minulla on kaikki raajat ehjänä, olen terve ja minulla on mahdollisuus treenata. Tiedän, että jonain päivänä voi olla, etten voikaan enää juosta. Siksi juoksen nyt, nauttien joka hetkestä sekä askeleesta. Haluan elää täyttä elämää, eikä se tarkoita minulle sohvalla makaamista.


Juoksen, koska olen maratonkeräilijä. Juoksu vie minut konkreettisesti upeisiin kohteisiin ympäri maailmaa, järjestetäänhän vuosittain tuhansia maratoneja kaikilla mantereilla. Seuraavan maratonreissun suunnittelu on iso osa tätä harrastusta. Kun sitten juoksee 42 kilometriä jossain uudessa kaupungissa, ehtii siinä nähdä maisemia ja aistia paikan tunnelmaa keskivertoturistia enemmän.


Juoksen, koska nautin olla ulkona. Nautin neljästä vuodenajasta, nautin lenkkeillä niin luonnossa kuin kaupungin keskustassa ja nautin raikkaasta ilmasta sekä luonnon tuoksuista. Nautin vapauden tunteesta juostessani lenkkipolulla metsän keskellä. Nautin kauniista maisemista, auringon noususta ja laskusta sekä tähtitaivaasta. Kesällä lenkkipolulla saa rusketuksen iholleen ja talvella terveen punaisen värin poskilleen.


Juoksen, koska sen ansiosta nukun enemmän ja paremmin. Juoksu rentouttaa, mutta myös saa kehon väsyneeksi. Vain juostessa voi saavuttaa endokannabinoidin aikaansaaman runner´s high -tunteen, jolloin hyvinvoinnin tai euforian tunne valtaa mielen ja tuntuu, että jalat irtoavat maasta. Se on juoksijan taivas.


Juoksen, koska haluan haastaa itseni. Itsensä rääkkääminen aika ajoin on parasta! Erityisesti silloin endorfiinit juoksun jälkeen palkitsevat. Juoksu haastaa myös henkisesti, ja usein sanotaankin, että maaliin pääseminen on enemmän kiinni päästä kuin jaloista.

Juoksen, koska juoksutapahtumat ovat upeita tilaisuuksia. Tuhansien, jopa kymmenien tuhansien keskellä tuntee, että juoksu on sosiaalinen laji, joka yhdistää samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Maaliin päästessä tuntee onnistuneensa. Kun onnistuu, niin tuntee, että on oman elämänsä tekijä.


Juoksen, koska haluan edelleen kehittyä juoksijana. Yhtä parasta treeniohjelmaa ei ole, ja ikääntyminen tuo lisähaasteensa tulosten parantamiselle. Riskejä pitää ottaa, muuten ei kehity.

Juoksen, koska se yhdistää kaveriporukkaani Trio Woimaa. Asumme eri puolilla Suomea, joten emme näe kovin usein. Viestejä kuitenkin vaihdellaan tiheään, niin treenaamiseen, urheiluun kuin kaikkeen muuhunkin liittyvään. Ja aina sitten kun nähdään, niin juttua riittää. On mahtavaa jakaa juoksua edeltävä jännitys sekä hermostuneisuus, samoin kuin juoksun jälkeinen euforia. 42 kilometrin aikana ehtii tuntea ja miettiä monenlaista, eikä näitä tuntoja ymmärrä paremmin kukaan muu kuin toinen maratoonari.

Juoksen, koska se saa minut tuntemaan vahvemmaksi, terveemmäksi ja elinvoimaisemmaksi. Se parantaa myös itsetuntoa. Lenkkeily antaa energiaa ja lenkin jälkeen voin olla tyytyväinen itseeni. Treenaan, koska haluan ja nautin siitä. Tavoitteiden asettamisella sekä merkityksellisyydellä on selkeä korrelaatio ihmisen onnellisuuteen, hyvinvointiin ja motivaatioon.


Juoksen, koska se tuntuu oikealta ja tarpeelliselta. Jokaisen lenkin ja juoksutapahtuman jälkeen koen, että olen yhtä kokemusta rikkaampi, vahvempi ja energisempi. Juostessa on helppoa olla onnellinen.


Juoksu merkitsee eri ihmisille eri asioita. Tärkeintä onkin, että se merkitsee. Se motivoi laittamaan lenkkitossut jalkaan, riippumatta säästä, väsymyksestä, kiireestä tai vaikkapa pimeydestä.


Curro Ergo Sum – Juoksen, siis olen.


Seppo Mustonen, maratoonari (18 juostua maratonia), Kempele

102 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki