Nukkumalla paino haltuun
Olen huomannut, että pysyvän painonhallinnan kannalta tärkein palanen on omassa elämässäni riittävä lepo ja ennen kaikkea yöuni. Nukun tarpeeksi, koska se tekee yksinkertaisesti hyvää ja nautin siitä. Minulle riittävä uni on vähintään 7–8 tuntia. Iän karttuessa olen alkanut arvostaa nukkumista yli kaiken.
Ensinnäkin valmistaudun hyviin yöuniin omilla valinnoillani, joiden keskiössä ovat säännölliset rutiinit ja hyvät elintavat. Olen huomannut, että tarvitsen rauhoittumiseen toistuvat rituaalit. Perheenäidille rentouttavaa ja rauhoittavaa iltapuuhastelua ovat mm. keittiön järjestäminen ja pyykkivuoren viikkaus. Tämän kaiken kruunaa sauna.
Olen tietoisesti opetellut resetoimaan pääni kaikesta ikävästä tai kiihdyttävästä ennen nukkumaan menoa. Makuuhuone on rauhan tyyssija, jossa odottavat puhtaat ja raikkaat vuodevaatteet. Minulle sänky ei ole viihdekeskus, työpaikka eikä ruokailupaikka. Sanomattakin on selvää, etten selaa kännykkää sängyssä. Lisäksi pidän puhelimen yleensä äänettömänä öisin.
Iltalenkki tai muukaan liikunta eivät vaikuta heikentävästi yöuniini. Korona-aikana olen ottanut tavaksi käydä mm. saunalenkillä joko kevyesti hölkäten tai hiihtäen. Välttelen illalla myös raskasta syömistä tai herkuttelua. Kahvinjuonnin olen keskittänyt aamuihin ja aamupäiviin.
Toiseksi olen joutunut elämässäni myös opettelemaan nukkumista, vaikka kuulun siihen onnekkaaseen ryhmään, jolla unenlahjat ovat olleet lähes aina hyvät. Tähän mennessä ainoa uneton vaihe elämässäni tapahtui vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin sain ärhäkkään flunssan jälkitautina korvavamman tinnituksineen. Silloin jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteeseen, ettei uni tullutkaan, vaikka olin kuinka väsynyt hyvänsä.
Jonkin aikaa jaksoin unettomuuskierrettä, kunnes aloin selvittää perin pohjin, mitä voisin ongelmalleni tehdä. Lääkärissä ehdotettiin nukahtamislääkkeitä, mutta onnekseni en siihen lähtenyt. Ymmärsin, ettei korvien soiminen lopu. Aloin opettaa itseäni pois tinnituksesta mm. musiikin kuuntelulla. Lisäksi kehitin itselleni toimivia rentoutumismenetelmiä. Vuoteessa keskityin ensin vain ja ainoastaan hengittämiseen ja sen jälkeen rentouttamaan itseni järjestelmällisesti. Joka kerran, jos aloin miettiä tinnitusta, palasin ajatuksissani takaisin hengittämiseen. Toistin tätä järjestelmällisesti aikani, kunnes yhtäkkiä huomasin ilokseni, että nukahdin helposti, enkä edes huomannut korvien soimista. Kun yöuni palautui normaaliksi, alkoi elämä jälleen hymyillä.
Kolmanneksi olen varannut aikaa palautumiseen myös päivisin. Hektisessä arjessa nämä hetket ovat hyvin tärkeitä. Täytyy tunnustaa, että olen edelleenkin monessa asiassa suorittaja. Sen olen kuitenkin aina oivaltanut, etten suorita nukkumista, vaan nukun, kun väsyttää. Jos taas aamulla väsyttää, olen nukkunut liian vähän. Muutaman kerran olen unohtanut levon merkityksen, kun olen innostunut harjoittelemaan liikaa. Omaa tyhmyyttäni hankkimani ylikuntokin on selätetty muutamaan otteeseen riittävällä levolla.
Omassa ajattelussani kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana ovat siis hyvät ja riittävät yöunet. Kun nukun tarpeeksi, siedän stressiä ja jaksan treenata. En repsahda kaupan kassalla suklaapatukoihin ja varsinkin näinä kuormittavina aikoina jaksan joka päivä iloita elämän mukavista käänteistä. Yksinkertaisesti positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Lisäksi aineenvaihdunta pelaa ja sitä kautta paino pysyy hallussa kuin itsestään.
