Rion maratonseikkailu alkoi sunnuntaina kolmas kesäkuuta erittäin varhaisella hotelliaamiaisella Windsor Martiniquessa, minkä jälkeen matkasimme taksilla kaupungin läpi lähtöpaikalle Receiroon. Perillä ravintolat olivat vielä auki ja ihmiset juhlivat pimeässä yössä, mikä tuntui juoksuun valmistauvasta kuntoilijasta hyvin eksoottiselta. Myös lähtöpaikalla järjestelyissä oli brasilialainen laissez-faire tunnelma. Ehkäpä seuraava tunnelmapala kertoo kaiken olennaisen. Oli tragikoomista katsella paloautojen jonoa, joka puski sireenit soiden suoraan lähtöpaikan ihmismassaan vain todetakseen, että palo olikin jossain muualla. Hetken mietiskelyn jälkeen paloautojen kulkue suuntasi toiseen suuntaan jälleen pillit viheltäen.
Leppoisan lähtötunnelman ainoan suuren miinuksen annan käymälöiden kunnosta, sillä ne haisivat metrien päähän siltä itseltään. Ne eivät todellakaan houkutelleet puoleensa, joten hätä ei lukenut lakia. En muista tehneeni tarpeita yhtä julkisella paikalla kuin tuolla lähtöpaikalla, jossa puiston puska sai ajaa käymälän tehtävän.
Lähtö oli joskus kello seitsemän jälkeen eikä aikatavoitteen mukaisista lähtöaalloista tai -karsinoista ollut käytännössä tietoakaan. Muutaman kaupunkikilometrin jälkeen reitti kulki pitkin Atlantin rantaa kohti Flamengoa ja maalia. Lämmintä oli koko kisan ajan noin 26 astetta. Aurinko ei paistanut, mutta siitä huolimatta paita oli litimärkä alusta saakka. Puolimatkan jälkeen heitinkin sekä paidan että lippalakin tienposkeen ja kiinnitin numerolapun juoksushortseihin.
Rion maratonin reitti on yksi maailman kaupunkimaratonien hienoimmista. Kokonaan oma hohtonsa on 30-36 kilometrin välisellä osuudella, jolle osuvat kuuluisat Ipaneman ja Copacabanan rannat. Oman tunnelmansa luovat myös neljä maantietunnelia, jotka olisivat aurinkoisella säällä säästäneet muutamaksi minuutiksi kerrallaan paahtavalta lämmöltä.
Huollon osalta vesi- ja urheilujuomapisteitä oli kiitettävän tiheään tahtiin. Varjopuolena oli tosin se, että vesipullot loppuivat monesta juottopisteestä. Itsekin noukin maasta vähän juotuja pulloja, koska kostean kuumassa säässä oli pakko huolehtia nestetasapainosta keinoja kaihtamatta. Gatoradea sen sijaan riitti vaikka muille jakaa jokaisessa urheilujuomapisteessä. Kiinteää ravintoa en nauttinut juoksun aikana kertaakaan, sillä sitä ei sattunut silmiini reitin varrella.
Kaikkiaan Rion maraton oli ikimuistoinen seikkailuretki, jota voi suositella täydellä sydämellä kaiken tasoisille juoksun harrastajille. Oman mausteensa kokonaiskokemukseen luovat Rion upeat nähtävyydet, joista kuuluisimpiin ehdimme hyvin tutustumaan muutamassa maratonia edeltäneessä päivässä. Tutuiksi tulivat Maracanan jalkapallostadionin huikea tunnelma (Flamengo vs. Bahia), Sokeritoppavuori, Kristus-patsas sekä jo aiemmin mainitsemani kuuluisat rannat. Paikalliseen hyvään ruokaankin pääsimme tutustumaan maratonin jälkeen. Edellisestä Brasilian matkastani oppineeni päätin välttää vatsataudin syömällä Suomesta tuotuja ruokia starttiin saakka.
Tapahtuman viralliset kotisivut:
