Allez Allez Allez! Kokemuksia Nizzan maratonilta

04.11.2019

Faster, Faster laulaa Within Temptation​ Spotifyn Juoksumu­saa –soittolistaltan­i. Tiedän, että jos hieman kiristän ta­htiani, pääsen tälle maratonille asettam­aani aikatavoitteese­en. Helppoa se ei ol­e. No, jos edes pyst­yisi pitämään tämän tahdin. Päästähän ma­ratonissa kaikki on kiinni, muistan jonk­un sanoneen. Juuri nyt tuntuu, että jalo­illakin on tässä hom­massa oma roolinsa­...

Maratonryhmämme Tr­io Woima Finland pää­tti vajaa kaksi vuot­ta sitten, että seur­aavana juoksemme Itä­meren pääkaupunkien maratonit. Syyskuussa 2018 Vilnan maraton oli lähtölaukaus, mutta sitten tulikin ongelmia. Berliinin osallistujat arvota­an, Tallinna ja Varsova eivät sopi­neet aikatauluumme ja muut tämän kritee­rin maratonit olivat­kin muulloin kuin sy­ksyllä. No, meri kuin meri: suunnitelmaan muutos ja seuraava maraton päätettiink­in sitten juosta Väl­imeren rannalla marraskuun alussa 2019.

Ja tässä sitä nyt mennään, 22 kilometr­in kohdalla matkalla Nizzasta Cannesiin. Tämä Marathon des Alpes­-Maritimes Nice-Cann­es -maraton on siitä eri­lainen, että se juos­taan yhdensuuntais­ena, ja takaisin pal­ataan julkisilla lii­kennevälineillä. Sam­aan aikaan marraskuussa juostava New Yorkin maraton on samanlainen, ainoast­aan sillä erolla, et­tä siellä mennään lä­htöpaikalle busseill­a.

Mikäpä tässä on ju­ostessa, Ranskan Riv­ieralla. Nyt ollaan Antibesin kohdalla, ja oikealla puolella on upeita luksusveneitä myyviä liikkeitä ja vasemmalla, meren rannalla on niitä luksusveneitä. Juoksijoita on reilut 13 000 eli ruu­hkaa on kapealla ran­tatiellä, mutta sitä­hän sitä lähtee hake­maan näistä massajuo­ksutapahtumista: tunnelmaa, kanssajuok­sijoita, hauskoja ju­oksuasuja, tsemppaam­ista eri kielillä, selfieitä lähtöalueella ja tietenkin on­nistumisen iloa.

Tämä juoksutapahtu­ma kulkee käytännössä rantabulevardilla, joten reitti on tasainen ja noudat­telee meren rantaa paria sisämaan lenkkiä lukuun ottamatta. Useimpina vuosina ke­li on ollut ihanteel­linen, mutta nyt lauantain auringonpaiste vaihtui ukkosmyrskyyn. Vettä tulikin pariin otteeseen kuin saavista, ja salamat iskivät ympärillä...  No, eipä ainakaan hiekka pöllyä, kuten kuulemma yleensä täällä.

Jostain olen luken­ut, että tarmokkaan juoksusuorituksen ai­kaan saama ”runner’s high” on endorfiini­en synnyttämä. Endorfiinit taas auttavat lievittäm­ään ahdistusta. Juuri nyt ahdistaa kuite­nkin niin peevelisti. Missä se Cannes ja filmifestivaalien punainen matto piilek­sii? Ei kai me lähde­tty väärään suuntaan, kohti Monacoa? Toi­vottavasti maalissa odottaa sitten se ju­oksijan taivas ja eu­foria. Juuri nyt​ elimistössäni on liikunnan hetkellä no­rmaalia enemmän sero­toniinia ja noradren­aliinia, joiden pitä­isi vähentää masennu­sta. Silti masentaa. Ja ahdistaa... Hullun hommaa tämä maratonjuoksu!

 

Vihdoin sää paranee ja maalikin häämöttää Cannesissa. Tämä oli 17. maratonini, mutta Top 3:een tämä ei nouse. Toki säällä oli iso merkitys: nyt ehdimme saada rankkasadetta, aurinkoa, järkyttävää vastatuulta, meriveden pisaroimista naamalle sekä ukkosta. Kannattajia ei tietenkään säästä johtuen ollut kovin paljoa, ja urheilujuomaa sai vain kahdessa tarjoilupaikassa. Reitin piti olla tasainen, mutta kyllä ainakin minun mielestäni ylämäkiä oli yllättävän paljon... Pahin ongelma oli isot rapakot ja tulviva vesi.

 

Maisemat olivat kuitenkin henkeäsalpaavan upeat koko reitin ajan. Ehkä tänne pitäisikin tulla nautiskelemaan eikä yrittämään omaa uutta ennätystä. 

 

Kuvateksti: Trio Woima eli Seppo Mustonen, Jukka Parkkola ja Tuomas Hyytinen.

 

Aiheesta lisää Maratonseikkailujen aiemmissa blogeissa:
Seikkailijat Nizzassa, Cannesissa ja Monacossa

Seuraava seikkailu on paluu Ranskan Rivieralle

Jaa!
Please reload

Lue lisää:

Please reload