Marathon du Médoc oli mieletön tapahtuma halki viinitilojen – nautiskellen

17.09.2019

Se on menoa sitten, ajattelin, kun syyskuun alussa Marathon du Médocissa lähtöviivan ylitin. Edessä olisi huikeat tunnit maailmankuululla viinimaratonilla. Edellissyksynä olin kuullut tapahtumasta ensimmäisen kerran Marathon des Alpes-Maritimesin expossa Nizzassa. Olin suoraan sanottuna myyty ajatuksesta juosta maraton viinitilojen halki Ranskan Bordeauxissa tarkemmin Médocin viljelyalueella.

 

Teinkin itselleni uudenvuoden lupauksen, että tänä vuonna lunastan pitkäaikaisen unelmani juosta jossakin läpi kokonaisen maratonin. Harjoitteluni sujui suoraan sanottuna surkeasti. Alkuvuonna vedin itseni ylikuntoon, siihen päälle iski influenssa ja kun pääsin taas harjoittelemaan, hiihdin itselleni pääsiäiseen mennessä todella kivuliaan bursiitin eli lonkan limapussin tulehduksen.

 

Pääsiäisen jälkeen aviomieheni soitti minulle eräänä päivänä töihin ja kertoi varanneensa matkan juuri meidän 20. hääpäivän aikoihin Ranskaan. Olin aivan innoissani, mutta pienen epämääräisen tauon jälkeen hän sanoi, että se edellyttää sitten täyden maratonin juoksemista.

 

Ainoa ongelma maratoniin valmistautumisessa oli, etten pystynyt juoksemaan askeltakaan. Totaalinen juoksutauko kesti pääsiäisestä peräti heinäkuun puoleenväliin asti. Muutaman kortisonipiikin jälkeen lääkäri ehdotti jo leikkausta, mutta jätin sen vielä toistaiseksi väliin. Ennen Ranskan reissua pystyin käymään vajaa kymmenen juoksulenkkiä, joista vain pari oli 20-25 kilometrin pituisia. En yksinkertaisesti uskaltanut käydä kolmeen viikkoon ennen Maraton du Médocia kertaakaan lenkillä.

 

Harjoittelin maratonia varten pääasiassa pyöräillen ja kuntosalilla. En kuitenkaan antanut tämän pienen harmin haitata matkaamme, jonne lähdin lopulta luottavaisin mielin asenteella: ”Sen, minkä olen joskus päättänyt, sen myös pidän!”

 

Jo lähdössä tunnelma oli Médocissa jotain uskomattoman upeaa. Musiikki pauhasi ja ihmiset olivat hilpeissä karnevaalitunnelmissa jo varhain aamulla. Ollaan ranskalaisista mitä mieltä tahansa, niin tämän he kyllä osaavat, eikä tunnelma hiipunut missään vaiheessa maratonia. Tänä vuonna teemana olivat supersankarit, mikä tarkoittikin sitä, että käytännössä jokainen juoksija oli pukeutunut johonkin rooliasuun. Matkaan lähdettiin peräti 8 500 juoksijan voimalla.

 

Kahdeksikon muotoinen reitti kulki osittain mm. hiekka-, sora- ja asfalttiteitä, viiniköynnösten välissä, kylien halki sekä linnojen pihalla. Lähtö ja maali olivat käytännössä samassa paikassa. Reitin peräti 19 viinipisteessä oli musiikkia, tansseja ja juhlia karnevaalihengessä sekä tarjolla ruokaa, pientä naposteltavaa ja ennen kaikkea viiniä.

 

Matkamme järjestäjä Vetikko Travelin yrittäjä Paula Vetikko kertoi minulle lähdössä, että muutama vuosi takaperin oli Médocissa minun tapaani juossut maratonin ensikertalainen. Rouva oli ottanut pienen maistiaisen viiniä muutamilla pysähdyspaikoilla ja niin hänen 42195 metriään oli taittunut kuin itsestään. Vielä tuossa vaiheessa epäilin protestanttiseen tapaani, ettenhän ainakaan minä voi mitenkään yhdistää liikuntaa ja alkoholia toisiinsa.

Upea tapahtuma ja yhteishenki imaisivat juoksijat ikään kuin omaan kuplaansa. Ensimmäisen siemauksen viiniä otinkin jo yhdeksässä kilometrissä. Taktiikkani huoltopisteillä, joissa pysähdyin, oli ottaa aina ensin vettä, banaania, appelsiinia tms. ja vasta niiden päälle ehkä seitsemässä kohteessa muutaman kulauksen viiniä.

 

Näin matka taittui kuin itsestään aina 32 kilometriin, jossa oikea lonkkani sanoi yhteistyösopimuksen irti. Onneksi olin varannut mukaan Arthroa, jota sivelin kipeytyneen bursiitin kohdalle. Lisäksi tsemppasin itseäni hokemalla vanhan tutun kiekkolaulun kertosäettä: ”Vaikka tekee kipeää, ei haittaa!” Sen jälkeen kävelin pääosin aina 40 kilometriin asti. Loput reilut pari kilometriä hölkyttelin maaliin. Kyyneleethän siinä tuli silmänurkkaan, kun ylitin maaliviivan. Kokemus oli yksinkertaisesti yksi elämäni huikeimmista liikunnan parissa.

Olen lukenut ja kuullut maratonkokemuksista paljonkin, ja tällä kertaa unelmani muuttui omalla kohdallani todeksi. Kuvaavaa oli viestien vaihto ystäväni kanssa, kun hän kuuli minun taivaltaneen maratonin läpi. ”Paljonko meni?” kysyi hän perisuomalaiseen tyyliin. Vastasin hänelle: ”Mieletön tapahtuma halki viinitilojen – nautiskellen 😊” 

 

 

 

 

Jaa!
Please reload

Lue lisää:

Please reload