Nauti elämästä sellaisena kuin olet!

11.08.2019

Hyvä ystävättäreni täytti pyöreitä vuosia ja kaivelin kaappini uumenista vaatteita, jotka voisin juhliin päälleni laittaa. Käteeni osuivat 2000-luvun alussa ostamiini kesäisäisiin capri-mallisiin farkkuihin, jotka suureksi hämmästyksekseni olivat mielestäni ajanmukaiset. Vielä suurempi yllätys oli, että housut olivat ylläni myös hyvännäköiset. Kuinka kätevää ja ekologista ajattelin ja vietin parisen vuosikymmentä vanhoissa capreissa ikimuistoiset syntymäpäivät.

 

Samalla tajusin, että olen pysynyt lähes samoissa mitoissa koko aikuisikäni lukuun ottamatta raskausaikoja. En usko mihinkään dieetteihin tai muihinkaan paastoihin. Olen tietoisesti laihduttanut 46-vuotisen elämäni aikana vain kerran kymmenisen vuotta sitten, kun raskauskilojen karistaminen vaati vähän järeämmät keinot käyttöön. Siksi en mielelläni puhu mistään tavoitepainosta, vaan hyvänolonpainosta, joka jokaisella ihmisellä on. Mitattavat kilot ja sentit ovat toki hyviä suuntaa antavia välineitä. Ennen kaikkea tärkeintä on oppia tuntemaan, miltä oma olo kokonaisuutena milloinkin tuntuu.

 

Ensimmäinen asia liittyy luonnollisesti ruokaan ja ruokailuun. Syöminen on periaatteiltaan hyvin yksinkertaista: syö vain nälkääsi ja kaikessa rauhassa vain sen verran, minkä kulutat. Sama filosofia pätee juomisenkin suhteen eli juo vettä silloin kuin janottaa. On toki hienoa lukea tarinoita painonpudottajista, jotka ovat laihduttaneet kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja. Vähintään yhtä suuri saavutus on kuitenkin se, että ihminen pysyy yltäkylläisyyden tarjonnassa vuosikymmenestä toiseen kutakuinkin samoissa mitoissa.

 

Omat näkemykseni perustuvat nyt jo edesmenneeltä isältäni saatuihin ravinto-oppeihin. Pula- ja sota-ajan kokenut isäni ei ollut käynyt kouluja, mutta hänen oppinsa voi kiteyttää muutamaan hyvin järkevään periaatteeseen: syö vain nälkääsi, tiedä, mitä syöt, pureskele ruokasi kunnolla, älä hotki, äläkä ikinä syö ”yli kylkien”.

 

Meidän seitsemänhenkinen lapsuuden perheeni istuikin pyöreän päivällispöydän äärelle, kun isä tuli noin kello 16 aikaan töistä. Pöydän äärellä vaihdettiin kuulumiset ja ruokailtiin kaikessa rauhassa pääosin oman maan tuotteita tai itse pyydettyjä kaloja. Ainoa ulkomainen keittiön raaka-aine lapsuuden kotonani oli kahvi.

 

Toinen periaate liittyy liikkumiseen, josta olen aiemmissa blogeissani jo kirjoittanutkin. Itse liikun lähes joka päivä. Jos liikunta jää jostain syystä väliin, on oloni nuhjuinen. Suurin osa harrastamastani liikunnasta on hyötyliikuntaa. Pyöräilen sulan maan aikaan työmatkoillani viikossa vähintään 150 kilometriä. Voiko upeampaa kokemusta olla, kun päästä seuraamaan aamutuimaan luonnon ihmeellistä näytelmää varsinkin keväisin. Työpäivä onkin mahtava aloittaa tunnin reippailun jälkeen suihkun raikkaana. Myös iltapäivällä ulkona tuulettuminen tekee oikein hyvää mielelle ja keholle. Pyöräilyn lisäksi käyn juoksulenkeillä ja kuntosalilla. Talvella ohjelmassa on muun muassa hiihtoa kaiken muun hyötyliikunnan lisäksi.

 

Liikunta ei sinällään pidä kiloja kurissa. Itse asiassa lihasmassan kasvaminen nostaa painoa. Siksi vaa’an lukemia ei kannata orjallisesti tuijottaa. Sen sijaan liikunta kiinteyttää kehoa ja ennen kaikkea se pitää pääkopan kunnossa.

 

Kolmas periaate liittyy lepoon. Jokaisen pitäisi tietää ainakin keski-ikään mennessä, kuinka paljon lepoa tarvitsee, että olo on virkeä aamuisin. Minulla se on noin kahdeksan tuntia yössä. Siinä ajassa ehdin palautua ja samalla latautua uuteen päivään. Ennen kaikkea riittävän pitkän yöunen aikana ruuansulatuselimistö ehtii tehdä työnsä kunnolla.

 

Eli yksinkertaistettuna ihmisen hyvinvointi on kokonaisvaltainen palapeli, jossa jokainen osanen liittyy toiseen. Jos joku haluaa vain laihtua, voin vakuuttaa, etteivät osat sovi senkään jälkeen yhteen. Puhun ennen kaikkea kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hyvinvointi lähtee yksinkertaisesta kysymyksestä: tykkäätkö itsestäsi sellaisena kuin olet? Jos vastaus on kyllä, ovat asiat mallillaan. Jos vastasit ei, joudut vielä sovittelemaan palapelin paloja yhteen. Kaikista tärkeintä on kuitenkin oppia olemaan keski-ikäiselle itselle hellä ja armollinen sekä nauttimaan elämästä sellaisena kuin olet.

 

 

 

 

 

 

 

Jaa!
Please reload

Lue lisää:

Please reload