Pitkien suorien maraton

21.01.2017

Dubain maratonilla erikoisuus alkoi jo starttiajasta. Lähtö nimittäin oli aamuvarhain pimeässä jo puoli seitsemältä paikallista aikaa. Lämmittelyasua ei edes hotellilta lähtiessä tarvinnut, siitä piti huolen +20°C yölämpötila. Kosteutta oli ilmassa todella paljon, mikä teki lisähaastetta juoksuun.

 

Itse juoksu lähti liikkeelle hieman liiankin vauhdikkaasti, sillä kelloni seuranta oli jäänyt väärälle näytölle ja siitä johtuen alun muutama kilometri meni reilusti alkuperäistä ajatusta lujempaa. Vauhtiin päästyäni kuitenkin ajattelin, että antaa sitten mennä vaan niin kauan kuin tasaista tahtia vetämällä hyvältä tuntuu. Jo parin kilsan jälkeen olin ihan hiestä märkä, sillä lämpö ja kosteus tekivät yhdistelmänä vahvaa jälkeä. 

Lähtö oli Dubai Cityn ja ranta-alueen puolessa välissä. Ensin lähdettiin ranta-aluetta kohti noin viiden kilometrin verran. Pikkuhiljaa auringon noustessa saatoin tunnistaa aikaisemman Dubain matkani rantahotellin ja sitä kautta jo kaukaa kääntökohdan, josta palattiin samaa reittiä toista puolen takaisin. Noin 11 kilometrin kohdalla oli risteyskohta, jossa ohitimme lähtöalueen ja jatkoimme rantabaanaa suoraan kohti seuraavaa noin 15 kilometrin päässä olevaa kääntöpistettä. Noin puolimaratonin kohdilla tuli ainoa pieni nousu, kun reitille osui silta, joka ylittää Dubain kanavan.

 Noin yhdeksän aikoihin huomasin selvästi lämmön kohoamisen, sillä perjantai oli viikon aurinkoisin ja lämpimin päivä. Sinällään tykkään mukavassa lämmössä juoksemisesta, mutta samalla tällainen keli vaati jatkuvaa nestetankkausta.

 

Onneksi järjestäjät hoitivat huollon todella hyvin, sillä noin 2,5 kilometrin välein oli vähintäänkin vesipulloja tarjolla. Viiden kilometrin välein oli tarjolla laajempi valikoima, jossa veden ja energiajuomien lisäksi oli vaihtelevasti tarjolla myös cokista, banaaneja, vesimeloni- ja appelsiinisiivuja, sipsejä, paikallisia erikoispähkinöitä sekä suklaata. Näiden lisäksi oli toki vyötaskussa mukana nippu energiageelejä ja suolaa, joka tulikin todella tarpeeseen erityisesti 33 kilometrin kohdalla, jolloin oikea reiteni kramppasi todella makeasti. Nopealla toiminnalla - setti suolaa suuhun ja geeliä päälle - tilanne laukesi ja pääsin muutaman minuutin jälkeen taas jatkamaan matkaa. Alkuun hieman kävellen ja sitten taas juosten.

 

Samassa kohtaa alkoi hyvin näkymään Dubain yksi hieno maamerkki, seitsemän tähden hotelli Burj al Arab, jonka silhuetti kertoi maalin lähestymisestä. Tiesin 37 kilometrin kohdalla, että tällä maratonilla ei jää mitään ylimääräisiä energiavarastoja kehoon, sillä tunsin olevani jo täysin loppu. Noin 40 kilometrin kohdilla jostain ihmeestä sitä virtaa taas syntyi ja loppumatka - varsinkin viimeinen reipas kilometri -  meni vauhdikkaasti lähes alkukilometrien aikaan. Siksi olin maalissa tyytyväinen suoritukseeni, vaikka loppuaika ei ihan toivomani ollutkaan.

 

Tämän blogin videomateriaali kuvattiin Canon XA10 –videokameralla.

 

 

Jaa!
Please reload

Lue lisää:

Please reload