Pojasta polvi paranee!

06.12.2016

Minulla on tapana käydä lenkillä ennen luentoa tai puhetilaisuutta, jos siihen vain on mahdollisuus. Aamulenkki herättää elimistön ja mielen, mikäli esiintyminen on heti alkupäivästä. Iltapäivän lenkki puolestaan piristää sopivasti, mikäli tilaisuus on illalla. Pieni fyysinen rasitus nostaa vireystilaa kummasti!

 

Tasan seitsemän vuotta sitten juhlapuhetta edeltänyt 25 minuutin verryttelylenkki on varmasti ikimuistoisin näistä esiintymiseen valmistautumisistani. Tuo iltapäivän lenkki oli lyhyydestään huolimatta raskaan oloinen, sillä mielessä pyöri muitakin asioita kuin edessä ollut itsenäisyyspäivän puhe Tornion Kaupunginhotellissa. Olin vienyt vaimoni aamupäivällä Kemiin synnytysosastolle, josta odottelin uutisia.

 

Illalla pidin parille sadalle arvokkaasti pukeutuneelle ihmisille juhlapuheen, joka käsitteli Raatteen tien taistelun ja Tornion maihinnousun merkitystä Suomen historiassa. Kesken puheen sain vaimolta tekstiviestin, jossa hän kehotti kiirehtimään naapurikaupunkiin. Pidin puheen loppuun ja lähdin vauhdilla kohti Kemiä. Näky oli komea, kun astelin tummassa puvussani kravatti kaulassa synnytyssaliin, jossa poika jo makoili pöydällä odottelemassa. Pidin siis kiinni viisaudesta, jonka mukaan hyvän ensivaikutelman voi tehdä ainoastaan kerran!

 

On ollut ilo seurata, kun vuosien varrella itsenäisyyspäivän poika on innostunut urheilusta samaan malliin kuin muutkin perheenjäsenet. Kuvassa syntymäpäiväsankari juoksee viime kesänä YBT Betonijuoksucupin voittajaksi Ylitorniolla. Pojalla on jo takana koko joukko startteja niin radalla kuin maastossakin – ja merkeistä päätellen vielä enemmän maratonseikkailuja edessään kuin isällänsä!

 

Jaa!
Please reload

Lue lisää:

Please reload