• Seppo Mustonen

Vilnan maraton 2018 kilometri kilometriltä


Pieni tarina siitä, mitä 42,1 km:n matkalla ehtii kokea, tuntea ja nähdä - ja sitähän ehtii!

Klo 8.45. Saavumme lähtöalueelle. Porukkaa on kuin Weekend-festivaalin portilla avauspäivänä.

Klo 8.55. Liettuan kansallislaulu. Liettualaiset laulavat mukana, me tyydymme nauttimaan tunnelmasta.

Klo 8.59. Hetki ennen lähtöä jännitys tiivistyy ja adrenaliini syöksähtää vereen, samoin dopamiini ja endorfiini. Fiilis on aivan uskomattoman upea, tämän takia taas on vuosi treenattu!

Klo 9.01. Ylitämme kaverini Jukan kanssa lähtöviivan. Meillä oli siis hyvä lähtöpaikka. Biisit soivat. Maratoonareita on noin 1200, puolikkaan juoksijoita ehkä 2500.

3 km. Hikoiluttaa enemmän kuin normaalisti. On lämmin, lähes helle, mutta silti huolettaa hieman.

5 km. Oikean jalan polvea särkee. No, se on normaalia.

8 km. Alaselkää alkaa pakottaa. Hotellimme sängyn patja on turhan kova. Selkää särkee koko matkan, varsinkin mukulakiviosuuksilla.

10 km. Tankkauspisteellä tarjotaan appelsiinia. Saan siitä sellaisen enegiapuuskan, että ohitan kaverini Jukan niin, ettei kumpikaan huomaa sitä.

14 km. Pieni vessahätä. En käy tyhjennyksellä.

18 km. Kaverini Tumppi tulee hyväkuntoisen näköisenä vastaan tien toista puolta.

19 km. Jukka ottaa minut kiinni ja juoksemme muutaman kilometrin yhdessä.

21.1 km. Puolimatka, mahtava tunnelma maalialueella. Aika tässä kohden hieman alle 2 tuntia. Tuntuu pahalta. Kävelen jonkin matkaa.

23 km. Iso porukka tien varrella seisovista kannustajia alkaa huutamaan minulle "Davai, davai!" Kun alan juoksemaan, koko porukka hurraa ja taputtaa minulle. Juoksen hymy suussa seuraavat kilometrit.

25 km. Vasen jalkapöytä turpoaa. Taas uusi kokemus maratonilla. Ilmeisesti kenkäni ovat liian pienet.

26 km. Nivuset hankautuvat. Pahus...

27 km. Minut ohittaa 4.15 porukka. Harmi. Ei uutta ennätystä tälläkään kertaa... No, onhan nyt turhan kuuma... Ei vaan Seppo, muista: enemmän intervallitreeniä ensi vuonna! Juoksumusaa-soittolistaltani tulee biisi " I did it my way". Saan siitä voimaa niin paljon, että juoksen 4.15 porukassa seuraavat kaksi kilometriä.

29 km. Minut ohittaa harmaahapsi kyttyräselkäinen vanhus. Ei mikään Kodak-moment....

30 km. Koko jalkapöytään sattuu. Toivottavasti ei jalkapöydän luiden väsymismurtuma...

31 km. Mahan kanssa on ollut ongelmia, joten otan ensimmäisen geelin vasta nyt. Maha huutaa heti hoosiannaa. Lisäksi geeli on lämmintä, suorastaan kuumaa. Yäk! En syö geelejä enempää.

32 km. Soittolistalla tulee "Maanantaiaamuna krapula ja vapina..." Nyt on sunnuntai, ja huomenna on vapaapäivä, joten tänään voisi ottaa oluen. Aika pedantti raittiusseuran jäsen olenkin ollut viime aikoina...

Seuraava biisi on "Shampanjataivas". Hymyilyttää.

33 km. Reisilihakset meinaavat krampata Tumpilta lainatusta kylmägeelistä huolimatta. Vasen jalka on niin kipeä, että se vääntää juoksuasentoani väärään asentoon. Siksi reidet kipeytyvät. Onneksi se menee ohi.

34 km. Toinen nännilaastari on irronnut. Sattuu.... Soittolistalta "Thunderstruck". Laulan mukana niin kovaa, että muut juoksijat katsovat minua kysyvästi...

35 km. 4.30:n porukka tulee vastaan kadun toista puolta. Olen heitä edellä reilun kilometrin, mutta todennäköisesti heidän vauhdinjakonsa on parempi kuin minulla.... Täytyy tsempata, pakko päästä alle 4.30!

36 km. Soittolistalla yksi juoksumusaa-soittolistan lempibiiseistäni, Black Eyed Beasin "I gotta feeling". Saan siitä niin paljon voimia, että meinaan juosta suojatietä ylittävän mummon yli. Mummo säikähtää, mutta hänen olisi kyllä pitänyt väistyä.

37 km. Vilnan Mannerheimintie alkaa, eli pitkä, leveä ja suora pääväylä. Biisilistalla Sladen "Run runaway". Maistuu.

38 km. Soittolistalla "Final countdown". Ei toimi tässä, kun on ylämäki. Nyt olisi pitänyt tulla "Run to the hills..."

39 km. Nyt ollaan jo kaupungin keskustassa ja ainakin kolme amerikkalaisturistia on ottanut kuvan minusta. Ehkä olen niin punainen, että olen jo turistinähtävyys... Ainakin ensiapuhemmot katsovat minua huolissaan...

40 km. Edessäni juossut kaveri saa kunnon krampin jalkaansa ja kaatuu suoriltaan maahan. Ei taida jatkaa enää...

41 km. Mietin, ettei yhtään kannushuutoa ole tullut muulla kuin paikallisella kielellä, vaikka numerolapussani lukee nimeni. Yllättäen 42 km kohdalla, eli 200 metriä ennen maalia kuulen, kun kaksi moottoripyöräjengiläisen näköistä kaveria karjaisee kadun varrella olevalta terassilta: Hyvä Seppo! Käyn antamassa kavereille kopot maaliintulon jälkeen. Ovat tulleet Joensuusta viikonlopun viettoon Vilnaan.

42 195 metriä. Maaliintulo ajassa 4.29. Korvanapeista kuuluu Bon Jovin "It's my life". Hitto, kun on hikeä silmissä, kun meinaa kostua....

Etsiessäni maaliintulon jälkeistä Expo-aluetta, eksyn 10 kilometrin juoksun lähtöviivalle. Lähtöön 1 minuutti. Joku Sergei katsoo minua kummissaan. En starttaa...

Jälkikirjoitus: Maratonin jälkeisellä viikolla kävin näyttämässä lääkärille vasenta jalkaani, joka oli edelleen kipeä. Röntgenkuva kertoi karun totuuden: jalkapöydässä oli marssimurtuma eli hiusmurtuma. Se oli hyvä syy pitää juoksusta taukoa muutama viikko 😊

Blogin kirjoittaja on kempeleläinen maratoonari (17 juostua maratonia).

59 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki