• Erja Aikavuori

Marraskuu on parasta aikaa käynnistää uusi kausi


Talviaikaan siirtyminen on varma merkki nurkan takana kolkuttavasta kaamoksesta. Jälleen kerran on loistava aika päivittää oma kuntoilukalenteri uusilla suunnitelmilla, sillä vaarana on, että pimeyden lisääntyessä myös oma aktiivisuuteni laskee huomattavasti.


Työmatkapyöräilyn suunnittelen korvaavani heti liukkaiden alettua kuntosalilla ja muutenkin harjoitteluuni tarvitaan lisää lihaskuntoa vahvistavia ja ylläpitäviä harjoitteita. Niska- ja hartiaseudun jumitiloihin onkin perinteisesti ollut erittäin hyvää vastapainoa säännölliset kuntosaliharjoitukset. Valitettavasti koronavuodet jättivät siinä mielessä ison aukon harjoitteluuni, kun aikaisemmin kävin kuntosalilla kolmisen kertaa viikossa, niin en ole päässyt takaisin hyväksi havaittuun rytmiin.

Harvinaisen kiireinen syksyni on johtanut toisaalta siihen, että olen joutunut tinkimään itselleni tärkeästä liikuntaharrastuksesta. Useamman vuoden ajan viikoittaiset liikuntamäärät ovat pyörineet kymmenen tunnin molemmin puolin. Nyt ne ovat jääneet useamman viikon ajan viiden tunnin pintaan ja se on tuntunut liian vähäiseltä. Tästä on ollut seurauksena se, etten ole päässyt palautumaan henkisesti työkiireistäni läheskään yhtä tehokkaasti, vaikka fyysinen kuormitus on ollut huomattavasti normaalia vähäisempää. Allekirjoitan omasta kokemuksestani täysin aviomieheni usein toistamaa tärkeää toteamusta, että liikunta on halvinta psyykelääkettä!


Niistä harvoista, pitkistä ja rauhallisista viikonloppulenkeistä muodostuikin työmatkapyöräilyn ohella syksyn varsinaisia ja mieleeni jääneitä henkireikiä. Kulunut syksy tarjosikin siihen kelien puolesta upean kuulaita päiviä. Syksyn väriloiston ollessa parhaimmillaan oli suorastaan sykähdyttävä juosta tuttua rantareittiä, kun peilityynestä vedestä heijastui samalla ruskan koko komeus.


Marraskuusta on tullut kuntoiluharrastuksessa minulle jo vuosikymmenten ajan vuoden hankalinta aikaa, kun pimeys lisääntyy hurjaa tahtia, eikä lunta vielä ole. Omasta kokemuksestani tiedän, että on hurjan helppo jäädä työpäivän jälkeen pötköttelemään sohvalle. Siitä ei ole kovin helppo kammeta itseä lenkille, vaikka sen tietäisi tekevän olotilalle pelkästään hyvää. Kokemuksesta tiedän, että itsensä tsemppaamisen hetket ovat kuitenkin keskeisiä kaamoksen selättämisessä. Lenkistä saatu mielihyvän määrä on lopulta uskomaton, sillä raittiissa ulkoilmassa ajatukset tuulettuvat täydellisesti.

Aikaisemmista talvista viisastuneena päätinkin ottaa itselleni tavoitteeksi yhdistää pienen virkistysmatkan ja kuntoilutapahtuman sydäntalvelle. Näin motivaatio harjoitteluun säilyy hyvällä tasolla myös kaikista pimeän ajan yli. Aikaisemmista vuosista poiketen aloitankin uuden harjoituskauden marraskuun kunniaksi.


139 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Miksi juoksen?

Mustaa ei ole