Olen sitä sukupolvea, joka opetteli murtomaahiihdon ensimmäiset taidot puusuksilla, joten laduilla, metsissä ja mäissä on tullut koettua vuosikymmenten varrella kaikenlaista SM-starteista vakavaan lasketteluhaveriin saakka. Suksien tuotekehitys on ollut elinaikanani suorastaan mullistava. Kaikesta näkemästäni ja kokemastani huolimatta liukulumikenkä oli minulle uusi elämys, sillä tämäntyyppisellä suksen ja lumikengän sekamuodolla en ole aiemmin hiihtänyt. Testipaikkana oli Keski-Penikan laki, joka sijaitsee Keminmaan kunnassa, Kivalot-vaarajonon eteläosassa.
Testimallina oli kotimainen, 127 cm pitkä OAC WAP UC 127, joka on seikkailukollegani Jarille tuttu jo aiemmasta vastaavasta mallista. Liukulumikenkien erittäin laadukkaat OAC EA 2.0 -siteet ovat puolestaan tulleet minulle jo aiemmin tutuksi metsäsuksista, joissa ne toimivat enemmän kuin hyvin.
Nousimme Keski-Penikan laelle noin 50 minuutissa moottorikelkan uraa pitkin. Matkalla kävimme testaamassa liukulumikenkiä umpihangessa ja lumen peittämillä kallioilla. Hienon säväyksen testi-iltapäivään loi auringonpaiste, joka lupailee kevääntuloa. Puuterilumen kelillä ja kymmenen asteen pakkasessa olosuhteet eivät olisi voineet olla paremmat.
Lyhyilläkin liukulumikengillä on yllättävän miellyttävä hiihtää. Pitoalueen karvapohjan ansiosta liukulumikengillä pystyy nousemaan hokkipidolla jyrkkääkin ylämäkeä, mikä on vaelluslenkeillä erittäin tärkeä asia: koko testiretken aikana en kokenut yhtään lipsumista. Kokeneempi hiihtäjä pystyy etenemään perinteisellä hiihtotavalla umpihangessakin vauhdikkaammin. Luistelemaan liukulumikengillä ei tietenkään pysty.
Alamäessä liukulumikengät muistuttavat entisaikojen minisuksia, jotka lähtevät helposti ”hakemaan” kovemmassa vauhdissa. Puuterilumessa laskuasennon pitää olla melkoisen takapainoinen, sillä lyhyt suksi haukkaa pitempää hanakammin. Yhteenvetona voi todeta, että liukulumikenkä soveltuu paremmin ylämäkien kipuamiseen kuin jyrkempien rinteiden laskemiseen. Loivapiirteissä tunturimaisemissa liukulumikenkä toimii varmaankin mainiosti, mikä tekee siitä erinomaisen metsävaellussuksen. Liukulumikenkä on jopa perinteistä metsäsuksea parempi vaihtoehto pitemmille vaelluksille, sillä se toimii laajemmalla skaalalla vaihtelevissa olosuhteissa.
Summa summarum: ensimmäinen kokemus oli erittäin inspiroiva, joka johtaa koko perheen ostoksille kevään tullen. Tulen suosimaan testaamaani lyhyttä mallia, joka on metsäolosuhteissa erittäin ketterä, mutta jyrkempiä rinteitä tulen laskemaan jatkossakin eri välineillä.
Lopuksi vinkki Kivaloista ja Keski-Penikan laen autiotuvasta kiinnostavana päiväretkikohteena: näkymät laelta ovat Meri-Lapin maisemiksi yllättävän jylhät, joten kipuaminen vaaran päälle palkitsee kulkijan. Historiasta kiinnostuneet voivat puolestaan vierailla läheisellä jääkärietappikämpällä, joka on rakennettu vuonna 1994 kuuluisan Hastin niittysaunan paikalle. Maratonseikkailujen kaksikolle Kivalojen iltapäiväseikkailu toi myös muistoja mieleen. Jari aloitti lasketteluharrastuksensa näissä maisemissa 1970-luvun puolivälissä, jolloin yhdessä rinteessä oli jopa hissi. Minä puolestaan suunnistin kilpaa Puukkokummun kartalla 1980-luvun alussa. Kieltämättä päivän päätteeksi tuntui siltä, että oma elämäkin alkaa jo olla osa historiaa…
