Maratonjuoksu on siitä ihmeellinen laji, että fyysisesti siihen parhaiten pystyisi noin 20-vuotiaana nuorukaisena, mutta käytännössä sitä harrastavat yli nelikymppiset miehet ja naiset. Ehkä nuorempana ei ole aikaa harrastaa pitkän matkan juoksua, kun taas vanhempana sitä huomaa, ettei aikaa ole muihin harrastuksiin kuin lenkkeilyyn. Itse ainakin olen huomannut, että juokseminen on hyöty- ja aikasuhteeltaan yksi tehokkaimmista liikuntamuodoista.
Maratonjuoksun yhtäläisyyksiä työelämään on helppo löytää. Kaikki ymmärtävät, ettei kaupankäynti tai asiakassuhteiden hoito ole pikajuoksua tai onnenkantamoisia; tuloksia tulee vain suunnitelmallisella työnteolla ja rutiineja toistamalla. Molemmissa tavoitteiden saavuttaminen seuraa niiden asettamisen prosessia. Golffari saa pallon reikään sitä varmemmin, mitä enemmän on harjoitellut, ja maratoonari tai myyjä pääsee tavoitteeseensa, kun tietää, mitä tekee ja tekee sen hyvin. Toki vakiintuneita tapoja kyseenalaistamalla ja riskejä ottamalla tuloksia pystyy parantamaan, mutta vain silloin, kun prosessit on hiottu ja suunta sekä tavoitteet ovat selviä.
Minuun maratonkuume iski kesällä 2005 Sulkavan soutujen jälkeen, kun ”jälkisouduissa” mietittiin kavereiden kanssa seuraavaa haastetta. Sopivan kaukaiselta urakalta tuntui seuraavan kevään Tukholman maraton, ja sovittu mikä sovittu; niin sitä oltiin toukokuussa 2006 Tukholman Olympiastadion vieressä lähtöalueella miettimässä, mihin tuli lupauduttua. No, vanha viisaus sanoo, ettei elämä ole eikä pidä olla helppoa. Maaliin juoksin koko ajan itselleni hokien, että kun tämän kerran loppuun pääsen, ei tarvitse enää toista kertaa tähän touhuun lähteä… Nyt minulla on takana seisemäntoista maratonia, eli harrastus vei totaalisesti mukanaan.
Minua kiehtoo maratonissa sen haastavuus ja kovuus. Ihminen pystyy paljon enempään kuin uskoisikaan. Mikään ei ole mahdotonta, kun on tahtoa ja on valmis tekemään töitä tavoitteensa eteen. Lisäksi jokaisen maratonin jälkeen kokee saavuttaneensa jotain, ovathan varsinkin isommat juoksutapahtumat hienoja elämyksiä kannattajajoukkoineen ja oheistapahtumineen. Tapahtumissa tunnen aina suurta yhteenkuuluvuutta muitten juoksijoiden kanssa, joita en ole koskaan ennen nähnytkään. Lähdön tunnelma on aina upea ja kaikki juttelevat toisilleen, onhan meillä yhteinen puheenaihe. Reitin varrella ihmiset kannustavat juoksijoita, ja juomapisteiden lisäksi on tarjolla mm. musiikkia, tanssijoita ja monenlaista ilakointia.
Juoksutreenit taas ovat minulle aina sitä omaa aikaa, jolloin voi rauhassa koota ja järjestellä ajatuksia sekä miettiä asioita. Toki myös juoksemisen vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin, ovat kiistattomat. Liikunta ehkäisee vilustumista ja antaa energiaa ja aktiivisuutta, ja liikkuva ihminen elää todennäköisesti pidempään. Juokseminen laskee sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja muistisairauksien riskiä, sekä kohentaa verenkiertoelimistöä. Tärkeä asia minulle on myös se, että koska maratonharrastuksessa eri taidolliset erot voidaan hyväksyä, lisää se maratonin arvoa sosiaalisen kanssakäymisen edistäjänä. Useiden tutkimusten mukaan liikunta vaikuttaa positiivisesti myös masennukseen, ahdistukseen, itseluottamukseen, vireyteen, stressin sietoon ja älylliseen suorituskykyyn.
Onpa maratonia verrattu johtamiseenkin. Johtaminen on puurtamista, samojen asioiden toistoa päivästä toiseen, mutta aina joskus johtaminen voi olla samaa kuin maratonjuoksu siinä 37 kilometrin kohdalla. Sinnikkäästi on mentävä, vaikka ei tunnu hyvältä. Koskaan en ole jättänyt maratonia kesken.
Yritystoiminta on maraton, jossa maalia ei ole, vaan matka jatkuu, väliaikapisteestä toiseen. Kvartaalit ja tilikaudet rullaavat eteenpäin, ja aina joudut miettimään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siksi maratonin maaliintulo onkin niin makea; se on aina pitkän harjoituskauden jälkeinen saavutus ja palkinto. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni omasta päästä. Vaikeinta ei ole juosta 42 kilometriä, vaan päästä sohvalta lenkille! Loppu luonnistuu kyllä, kun noudattaa hyvää ohjelmaa ja treenaa säännöllisesti. Ja nauttii matkalla pienistä onnistumisista ja oikeasta suunnasta.
Blogin kirjoittaja on kempeleläinen maratoonari (17 juostua maratonia).