Juhlin viiskymppisiä 14. kesäkuuta ja siinä yhteydessä sain lahjana tarvikesetin sekä valmiiksi maksetun ilmoittautumisen Nuts Ylläs Pallas 2019 -tapahtuman 160 kilometrin polkujuoksumatkalle, jossa aikarajana on 36 tuntia. Saadessani lahjan mietin juhlahumussa, että ohhoh, mutta sen enempää en sitten jäänyt asiaa pohtimaan. Kun sitten juhannusviikko oli juhlittu ja hieman aikaa kulunut, aloin tiistaina 25. kesäkuuta
tutustumaan tarkemmin reittiin ja päätin samalla, että pitäähän se saatu lahja lunastaa ja vahvistin ilmoittautumisen. Ja aikaa starttiin oli vielä sentään 17 päivää!

Kun sitten ilmoitin asiasta lahjan antajille Ntrnz median Hostikan Teemulle ja Mustosen Hannalle, sain lopulta mukaani ”retkelle” kaveriksi Teemun. Kiitos vielä lahjasta, yllytyshullua ei tarvitse kovinkaan paljon houkutella… Olisi nimittäin jäänyt extreme-kokemus välistä ilman tätä yllätyslahjaa!
Laskeskelin kokonaisuutta ja pohdin, että taitaa reissu kuluttaa energiat koko lailla, kun kaloreitakin mennee noin 17-18 000. Siksi päätinkin ottaa yhteyttä ammattilaiseen: Easymoven Personal Trainer -vastaava, ravintovalmentaja Riitta Mäkäräinen laati keskustelujemme jälkeen oivallisen tankkausohjelman sekä myös suositukset rasituksen ajalle ja sen jälkeen. Tankkaus oli todellinen urakka: syödä viisi päivää putkeen yli 4000 kcal on pirun kova sana! Mutta sen verran tuli kroppaan lisäpainoa, että ainakin osan onnistuin toteuttamaan. Joten iso apu oli laadukkaasta opastuksesta.
Nämä olivat siis hyvin huolella valmistellut lähtökohdat taistoon.
Lähtöpaikalle Hettaan matkasimme perjantaiaamuna hyvissä ajoin ennen puolen päivän starttia. Pilvetön

taivas ja 17 asteen lämpötila takasivat mainiot olosuhteet. Valmistautuminen oli nyt hoidettu, reppu ja tarvikevyö tankkausvälineineen kunnossa matkan rasituksia varten, joten ei muuta kuin starttiviivalle pienen jännityksen kera.
Olimme Teemun kanssa jo etukäteen suunnitelleet, että otamme todella rauhallisesti alun, jotta energiaa riittää mahdollisimman pitkään. Näin teimmekin ja jäimme suosiolla reilun sadan juoksijan joukon perälle hölkkäilemään muun muassa kolmatta kertaa läpi yrittäneen suomalaismiehen ja Australiasta saakka matkanneen naisjuoksijan kanssa.
Alun asfaltti- ja soratiepätkän jälkeen ensimmäinen kunnon etappi oli Pyhäkeron päälle kipuaminen, minkä jälkeen matka jatkui suhteellisen tasaiseen tahtiin. Myöskään hyttyset tai muut purijat eivät matkaa häirinneet, lukuun ottamatta alkumatkan mammuttipaarmoja ennen kuin päästiin kipuamaan metsänrajan yläpuolelle. Hannukurun kaivon saastumisen vuoksi huoltopaikka oli siirretty, joten se aiheutti vielä lisää ala- ja ylämäkiä, kun laskeuduttiin Hietajärvelle ja sieltä taas kivuttiin takaisin varsinaiselle reitille. Samalla tämä muutos teki sen, että välietappi oli todella pitkä, joten jouduimme ennen Pallasta säästelemään nesteitä, jotka siitä huolimatta loppuivat jo reilusti liian aikaisin.
Jatkuvasti alas ja ylös vaihtuvan reitin pohjanoteeraus koettiin, kun laskeuduimme alas Suaskurun vehreän kosteaan maastoon. Sieltä alkoikin sitten pitkä ylämäkiosuus, kun kivuttiin Lumikeron huipulle, jossa jo tuulikin tuiversi. Aurinkoinen päivä takasi onneksi sen, ettei kylmä kuitenkaan päässyt yllättämään vielä tässä vaiheessa, mutta myöhemmin kyllä, vaikka yötön aurinko pitikin kelin valoisana koko ajan.
Viimeistään laskeuduttaessa Lumikerolta alas alkoivat vanhat vasemman polven vaivat yltymään ja jonkin verran matkaa hidastamaan. Taivaskero ja sen takana Pallas olivat kuitenkin jo näköetäisyydellä, joten upeat näkymät antoivat virtaa edelleen tasaiseen etenemiseen. Iso etuhan oli minulle muutoinkin se, että Teemu tunsi hyvin reitin ja maaston, joten paikallistietoutta tulvi mukavasti ajan kuluksi koko matkan.

Taivaskerolle noustessa ja siitä Pallaksen 55 kilometrin välietapille laskeuduttaessa alkoi ilma jo kylmenemään, joten parempikuntoinen polkuosuus olikin mukava jolkotella. Oli hienoa päästä tauolle vaihtamaan kuivaa päälle ja syömään makoisat keitot ja nauttimaan oluet (alkoholitonta tietenkin). Huoltopisteellä Teemu huomasi kantapäiden hankautuneen niin, että molemmissa oli melkoiset rakot. Siksi huoltoon tuli hieman enemmän ohjelmaa, mutta siitäkin selvittiin: uudet kengät jalkaan ja menoksi.
Molempien ”pienesti” oirehtiessa jatkoimme matkaa kello 23.40 seuraavan reilun 20 kilometrin etapin tiimoilta kohti Rauhalan huoltopistettä. Heti alusta saakka myös Teemulle uusi alkuosan reitti osoittautui hyvin tekniseksi, jonka vuoksi jo tässä vaiheessa oli melkoisen haastavaa nostaa jalkaa ja juosta turvallisesti. Lisäksi tuoreilla jaloilla puolilta öin startanneet 105 kilometrin juoksijat täyttivät aika pitkäksi aikaa reitin niin, että meidän jo pidempään taivaltaneiden oli parempi olla tarkkana ja antaa nopeammille tietä, mikä osaltaan tietysti hieman hidasti matkaa.
Kun tätä etappia oli päästy noin puoliväliin ja nautittu jo viitisentoista geeliä ja kaikkia muita tankkausaineita päälle, alkoivat voimat olla melkoisen ehtyneet ja myös jalat vihoittelivat varsinkin alamäkiosuuksilla entistä voimakkaammin.

Jalat olivat myös jo useamman kerran kastuneet ja keli kylmeni metsän siimeksessä melkoisen viileäksi. Pohdimmekin tilannetta matkatessamme useaan otteeseen väsyneiden miesten hitaalla keskustelutahdilla. Välietappien raja-ajat olisimme kyllä saavuttaneet mutta kokonaiskuvassa aloimme kääntymään yhä enemmän sen puolelle, että olemme suorittaneet melkein kaksi maratonia kumpikin putkeen ja saamme yhdessä maagisen 100 mailia eli 160 kilometriä täyteen, joten homma sai Rauhalassa päätepisteensä.
Ennen meitä oli jo parisenkymmentä jättänyt matkan kesken, joten kato oli melkoinen. Sen kyllä ymmärtää hyvin, kun on reitin vaativuuden itse kokenut. Siksi täytyykin nostaa hattu todella korkealle voittaja Tuomas Maisalalle, joka juoksi matkan läpi aikaan 18 tuntia ja 55 minuuttia. Siis yli 8,5 kilometriä joka ikinen tunti ja tuossa maastossa!!!
Viiden maissa lauantaina aamuyöstä saimme järjestäjiltä Rauhalaan tullessamme tittelin kisan iloisimmat keskeyttäjät! Vaikka toisaalta matkan jääminen kesken hieman harmitti, oli realistisesti todettava, että tämä oli kaikki mitä tällä kertaa sai irti ja 80 kilometriä yhteen mittaan oli selvästi enemmän kuin yksikään aikaisempi matka. Joten päätettiin, että nautitaan siitä. Treenataan lisää ja katsotaan sitten toiste lisää pitkän matkan taistoja!
160 kilometrin sarjaan oli miehiä ja naisia ilmoittautunut alun perin 117. Kisan vaativuutta kuvaakin se, että heistä vain 78 saavutti maaliviivan.
Nuts on kilpailuna kehittynyt muutaman vuoden aikana valtavasti ja nyt juoksijoita oli jo pitkälti toista tuhatta. Kisan muuttaminen tälle vuodelle niin, että Äkäslompolon Jounin Kaupan ympäristöstä oli tullut entistä merkittävämpi keskipiste, oli onnistunut ratkaisu. Mukava maaliintuloympäristö antoi varmasti jokaiselle maaliin tulijalle ekstra-annoksen lisää energiaa, olipa sitten 160, 105, 55 tai 37 km matka kyseessä. Samalla tapahtuman ympärille saatiin mukavaa ”markkinatunnelmaa”. Aurinkoinen sää ja yötön yö antoivat tietysti myös mukavan pikantin lisämausteen onnistuneelle tapahtumalle.
Kuvat: Hanna Tytärniemi, Teemu Hostikka, Jari Laakso