Näiden maratonseikkailujen tarina alkoi uima-altaan reunalla Istanbulissa syyskuun ensimmäisenä päivänä armon vuonna 2008. Työkaverini Laakson Jari ei ollut tuolloin kovin hyvässä hapessa ja puhui suunnittelevansa suurta elämäntaparemonttia, jonka suurimpana haasteena kuulosti olevan aloittaminen. Totesin Jarille, että ensimmäisenä kannattaa ottaa joku todella kova kuntoilutavoite, joka pistää miehen säännöllisesti liikkeelle. Ehdotin maratonin juoksemista vuoden päästä syksyllä.
Jari puisteli aluksi ehdotukselleni päätään, koska hän ei ollut koskaan harrastanut urheilua. Totesin, että ”pystyt siihen kyllä, koska minäkin pystyn”. Sanoillani oli sen verran katetta, että olin entinen kilpaurheilija ja olin juossut 1990-luvun alussa kuntoilijana pari maratonia.
Pienen tsemppaamiseni jälkeen sovimme maratonin juoksemisesta vuoden kuluttua ja löimme kättä päälle. Sen jälkeen alkoi tapahtua mielenkiintoisia asioita…
Jarin piti sanansa ja juoksi ensimmäisen maratoninsa syyskuussa 2009 Berliinissä. Seuraavana vuonna olivat vuorossa Vasaloppet ja Dublinin maraton eikä loppua haasteille ole näkyvissä. Pitkässä juoksussa innostuminen on Jarin kohdalla lievä ilmaus. Hän teki sellaisen elämäntaparemontin, jota en rehellisesti sanottuna uskonut koskaan näkeväni. Kuntoilusta on tullut Jarille elämäntapa.
Oma urheilukipinäni syttyi jo lapsena, kun olin mukana isäni kilpailureissuilla suunnistuksen ja hiihdon parissa. Kesästä 1976 lähtien olen ollut joka vuosi vähintään kerran kilpailun tai kuntoilutapahtuman lähtöviivalla. Parikymppiseksi saakka urheilin vakavissani ja sen jälkeen olen nauttinut liikkumisesta ilman kilpailua kelloa vastaan. Kokonaan oman näkökulman liikkumiseen ovat tuoneet lastemme urheiluharrastukset.
Urheilun merkeissä olen tavannut satoja ihmisiä, joista monista on tullut hyviä kavereita. Monia näitä urheilututtuja tapaa myös töiden parissa, jossa verkostoitumisen hyödyt tulevat konkreettisesti esille. Mikä voisi olla parempi lähtökohta verkostoitumiselle kuin pelaaminen samassa joukkueessa tai osuus viestiporukassa. Parhaassa tapauksessa urheilun maailma voi olla lähtöpiste koko ammattiuralle.
Oma työurani kirjoittajana alkoi vuonna 1995 urheilutoimittajana, mikä oli luonnollinen jatko lapsuuden ja nuoruuden harrastukselle. Tuolla uralla kirjoitin sanomalehtiin tuhansia erilaisia urheilujuttuja ja Pro Gradunikin tein urheiluhistorian aiheesta. Kaikissa näissä töissä olen päässyt hyödyntämään verkostoa, jota olen kuin huomaamatta rakentanut pienestä pitäen.
Syksyllä 2016 ehdotin Jarille blogimedian perustamista maratonseikkailujemme ympärille. Jari saapui palaveriin Tornioon, ja teimme ensimmäisen suunnitelman. Halusimme jakaa kokemuksiamme seikkailuista, hyvinvoinnista ja elämäntaparemontista. Työnjakomme oli heti selvä: Jari vastaa markkinoinnista, ja minä vastaan sisällöstä.
Seikkailumme ovat olleet upeita kokemuksia periaatteella ”Liikunnan pitää olla ennen kaikkea hauskaa ja sen tulee tuottaa unohtumattomia elämyksiä!” On hienoa metsästää uusia maratonseikkailuja ja harrastaa kuntoilua hyvän fiiliksen sekä massatapahtumien ainutlaatuisen tunnelman vuoksi. Elämässä viihtyminen onkin kuntoilijan suurin palkinto. Tästä on hyvä jatkaa!
Kirjoittaja on ollut kilpailu- tai kuntoilutapahtuman lähtöviivalla kesästä 1976 lähtien vähintään kerran joka vuosi. Viikon välein julkaistavan neliosaisen juoksukoulun blogit käsittelevät kuntoilun aloitusta, kuntoilijan perusharjoittelua, pitkäkestoiseen suoritukseen valmistautumista ja urheilullista elämäntapaa.