Vielä kahdeksan vuotta julkaisunsa jälkeen Christopher McDougallin Syntynyt juoksemaan on mielenkiintoista luettavaa. Teos on edelleen kansainvälinen bestseller, joka innoittaa juoksijoita ympäri maailmaa. Ennen kaikkea se on merkkiteos juoksemisesta luonnollisena elämäntapana.
Kirjan tapahtumapaikka on Meksikon karuissa maisemissa sijaitseva Kuparikanjoni, jossa elää tarunhohtoinen Tarahumara-kansa (alkuperäinen heimonimi Rarámuri). Nämä intiaanit ovat kuuluisia juoksijoita, jotka käyttävät itse tehtyjä sandaaleja. Jalkineiden raaka-aineina ovat rengaskumi ja nahkaremmit. Näillä yksinkertaisilla varusteilla tarahumarat juoksevat uskomattomia päivämatkoja ja lyövät kilpailuissa maailman johtavat ultramaratoonarit. McDougallin kirjan punainen lanka on tarunhohtoisen heimon salaisuuden selvittäminen, jonka huipennuksena nähdään kilpailu intiaanien ja yhdysvaltalaisten ultrajuoksijoiden kesken.
Mielenkiintoinen teos jakaantuu itse asiassa kahteen teemaan, jotka on yhdistetty kohtuullisen taitavasti. Tarahumaroiden salaisuuden selvittämisen ohella McDougall on ristiretkellä paljain jaloin juoksemisen puolesta modernia, iskuja vaimentavaa urheilukenkäteollisuutta vastaan. Kirjan markkinoinnin kannalta ristiretki oli onnistunut, sillä aihepiiristä käydään keskustelua edelleen - varsin hyvä saavutus romaanilta, joka peittoaa julkisuusarvossa monet juoksua käsittelevät tietokirjat mennen tullen.
Kirjaa lukiessa on tärkeää ymmärtää, että kysymys on nimenomaan romaanista, vaikka monet sen henkilöhahmoista perustuvat oikeaan elämään nimiä myöten. McDougall loi henkilöhahmoistaan kansainvälisten juoksupiirien eläviä legendoja, joiden kaikki kirjalliset piirteet eivät ehkä vastaa todellisuutta. Tässä suhteessa McDougall käytti romaanikirjailijan vapautta, joka ei ole tietokirjailijalle mahdollinen.
Ennen kaikkea McDougall teki kirjallaan legendan Caballo Blancosta (Valkoinen Hevonen), amerikkalaisesta miehestä, joka eli ja juoksi tarahumaroiden kanssa. Hänen alkuperäinen nimensä oli Michael Randall Hickman, joka teki uraa ammattinyrkkeilijänä taiteilijanimellä Gypsy Cowboy. Myöhemmin hän otti osittain raamatullisen nimen Micah True ja asui kymmenen kuukautta luolassa Mauilla. Noihin aikoihin hän innostui juoksun henkisyydestä, joka viitoitti hänen elämäänsä kirjaimellisesti viimeiseen metriin saakka.
Caballo Blanco voitti 1990-luvun alussa muutamia ultramatkojen suuria kilpailuja ja eli jatkossa tarahumaroiden keskuudessa joka vuosi kuukausikaupalla omaksuen heidän ainutlaatuista elämänasennettaan ja -filosofiaansa. Hän järjesti vuodesta 2003 lähtien tarahumaroiden kulttuuria kunnioittavan juoksutapahtuman, johon myös McDougallin kirja huipentuu.
Kirjan menestys teki omia polkujaan kulkeneesta elämäntapajuoksijasta kansainvälisen kuuluisuuden, johon rooliin monella nimellä tunnettu idealisti ei sopeutunut välttämättä kovin hyvin. Kohtalo oli kuitenkin määrännyt, että hänen tarinansa sai arvoisensa lopun maaliskuussa 2012: Caballo Blanco kuoli 58-vuotiaana todennäköisesti sydänkohtaukseen yksinäisellä lenkillä keskellä Gilan erämaata. Näin legenda varmisti kuolemattomuutensa.
Christopher McDougallin englanninkielinen teos Born to run julkaistiin Random Housen kustantamana alun perin vuonna 2009. Docendon kustantama suomenkielinen laitos julkaistiin vuotta myöhemmin.
Aiheeseen liittyviä suositeltavia linkkejä:
New York Timesin toimittajan Barry Bearakin hieno ja laaja artikkeli Caballo Blancon elämästä
Katkelmia dokumentista Run Free, joka kertoo Caballo Blancosta
Kirjailija Chris McDougallin kotisivut